google.com, pub-7463296435306292, DIRECT, f08c47fec0942fa0
 
  • Admin

Erisukuisuudesta ja suomenhevosen säilytystyöstä

Päivitetty: 30. heinä 2020


Elysetar, Kuukson Kaipaus ja Epona Huisko Anjalassa näyttelyssä 2013. Epona jäi Sumiaisen viimeiseksi jälkeläiseksi, ja näyttää siltä että isälinja jatkuu enää kahden orin voimin. Kuukson Kaipauksen ja velipuoli Kekkosen kautta.
Elysetar, Kuukson Kaipaus ja Epona Huisko Anjalassa näyttelyssä 2013. Orpovarsa "Ukosta" kasvoi sittemmin jalostusori, joka jatkaa harvinaistuvaa isälinjaa.

Sukupuuton partaalla suomenhevonen ei ole, mutta harvinaiseksi sen voi kyllä laskea. Niitä ei ole merkittäviä määriä missään muualla kuin Suomessa.


Kiihtyvä sukulaistuminen ja sukusiitosasteen kasvu on alkanut huolestuttaa, ja ihan syystä. Uutta verta kun ei tule mistään lisää, ja liialliseen sukusiittoisuuteen liittyy riskejä.


Erisukuisuuskeskustelu pohjautuu tähän huoleen liiasta sukulaistumisesta. Sukulaistumista voidaan hidastaa siten, että pyritään pitämään kaikki nyt vielä olemassaolevat sukulinjat elossa. Kerran katkennutta sukua ei saa enää takaisin (poislukien tietysti esim. pakastetut geenivarat, kloonaus tms. kikat).


Mitä erisukuisuus tarkoittaa?


Mitään virallista suojattua nimikettä "erisukuisuudelle" ei ole, ja siitä näkeekin liikkuvan vähän eriäviä käsityksiä.


Erisukuiset suomenhevoset-Facebook-ryhmän kuvaus kertoo erisukuisuuden määritelmän olevan, että hevosella ei olisi suvussa "valtaoreja" eli Suikkua (1240 jälkeläistä), Vokkeria (935 jälkeläistä), Vieteriä (780 jälkeläistä) tai Hilua (470 jälkeläistä). Tämä on myös yleisimmin käytetty määritelmä.


Toinen vähän lievempi määritelmä on, että hevosen suvussa ei olisi neljässä ensimmäisessä sukupolvessa näitä nimiä. Tällä logiikalla tosin kaikista hevosista tulisi erisukuisia muutaman sukupolven sisällä, kun nuo nimet painuvat joka tapauksessa ajan kuluessa taaksepäin sukutauluissa. Varsinkin vanhemmat Hilu ja Vieteri alkavat olla monelle jo nyt kaukaisia esi-isiä.


Hevosurheilu kirjoitti maaliskuussa 2019, että juoksijasuunnalla pidetään erisukuisena jo sellaista hevosta, jolla on valtaoreista suvussa vain yksi neljän sukupolven matkalla. Kertoo osaltaan näiden orien vaikutuksesta.


Luulenpa että tulevaisuudessa joko listan jatkoksi tai "uusiksi valtaoreiksi" nousevat ainakin