Jalostusyksilöidenkin valinnassa tehdään aina jonkinasteisia kompromisseja. Täydellistä yksilöä ei ole olemassa, mutta enemmän ja vähemmän erilaisten jalostustavoitteiden mukaisia hevosia löytyy.
Monella kasvattajan "ura" varmasti lähtee myös ihan siitä, että pihassa on tamma ja syntyy ajatus teettää sillä varsa. Tässä artikkelissa kerron mitä ja missä järjestyksessä arvioin suomenhevostammasta kun arvioin sen sopivuutta juoksijasuunnan jalostusyksilöksi.
Ajoittain meille tarjotaan tammoja, ja tietysti esimerkiksi somessa vastaantulevia tammatarjokkaita aina välillä katselee ihan huvin ja opiskelun vuoksi.
Ominaisuuksia tarkastelen tammaehdokkaasta jotakuinkin tässä järjestyksessä:
suku
kilpailusuoritukset
terveys ja luonne
rakenne (koko mukaanlukien)
jälkeläisnäytöt
Suku
Suku on ehkä se olennaisin ja ensimmäinen karsintaperuste. Suvussa kiinnostaa aivan erityisesti emälinja. Tamman isäori toki on kiinnostava myös, ja mietin miten kiinnostava se on emänisänä sekä mahdollisten tulevien oriehdokkaiden saman- tai erisukuisuutta. Mutta ihan ratkaiseva on se emälinjan tuotanto.
Mitä lähempänä emälinjan parhaat tuotokset ovat tätä tarkasteltavaa yksilöä, sitä parempi. Toisaalta jos kyseessä on ns. nopea kierto ja tammoja on varsotettu nuorena, on ihan ymmärrettävää ettei kilpailuikäisiä jälkeläisiä vielä ole aivan lähisuvussa. Toki positiivista jos terveiset ovat talleilta sen suuntaisia, että kilpailutuloksiakin vielä saadaan.
Mutta jos emälinjan ainoa vähän parempi urheiluhevonen on tehnyt kilpauransa 90-luvulla eikä sen jälkeen ole tullut juoksijoita yrityksistä huolimatta, ei emälinja ole valitettavasti juoksijajalostusta ajatellen kovin kiinnostava.
Juoksijasuomenhevosilla kilpailutulokset löytyvät netistä ja niitä on helppo tarkastella, muille jalostussuunnille jalostusyksilöä etsittäessä joutuu tekemään vielä vähän enemmän tutkimustyötä.
Hyvän emälinjan määritelmää sekä sen arvoa olen pohtinut myös omassa postauksessaan. Lue tästä Millainen on hyvä emälinja?
Kilpailusuoritukset
Varhaisuus ja varhainen lahjakkuus ovat minun kirjoissani hyviä asioita sekä tammoilla että oreilla, koska sitä voidaan pitää merkkinä synnynnäisestä lahjakkuudesta. Kilpailemattomuus ei ole sinällään ongelma tamman tapauksessa, mutta tietysti haluaisin mielelläni tietää mikä on syy kilpailemattomuuteen tai uran varhaiseen katkeamiseen. Epäonnen periytymiseen en usko, mutta jos syy on sellaista laatua että se voi periytyä seuraavallekin sukupolvelle, se herättää kysymysmerkkejä.
Terveys ja luonne
Nämä asiat ovat tietenkin tärkeitä, ja voisivat olla myös korkeammalla tällä listalla kuin edelle nyt nostamani suku ja suoritukset. Niillä on jokapäiväisen arjen kannalta paljon merkitystä ja ne nousevat prioriteettilistalla korkealle etenkin silloin kun etsitään vaikka opetus- tai harrastehevosta.
Luonneominaisuudet ovat vähän sellaisia että kahden eri ihmisen kuvaus ja näkemys hevosesta voivat olla keskenään erilaiset, ja hevosen käytös voi myös muuttua paljon paikanvaihdoksen myötä, joten sitä on vähän vaikea arvioida tai mitata. Jonkinlainen temperamentti hevosella kuitenkin on pohjavireenä käytöksen taustalla ja se myös periytyy.
Terveysominaisuudet, erityisesti periytyvät, ovat totta kai huomionarvoisia seikkoja. Tärkeintä on tieto, jonka pohjalta voi tehdä sitten ratkaisuja. Oma asennoitumiseni esimerkiksi irtopaloihin ja kesäihottumaan on loiventunut vuosien varrella, mutta ovat ne edelleen miinuksia jalostushevosta valitessa.
Rakenne ja koko
Mikäli tammalta löytyy näyttelytuloksia, olen niistä totta kai kiinnostunut. Orien lausunnot tutkin lävitse, ja vertaan niistä tehtyjä havaintoja omaan tammaani. Mitä parempirakenteinen tamma on kyseessä, sitä enemmän orien puutteita voi antaa anteeksi. Paras tietysti jos pääsee yhdistämään kaksi todella hyvärakenteista yksilöä jotka vielä vahvistaisivat toistensa vahvuuksia, mutta useimmiten pitää tarkastella ettei tule kerranneeksi jotain yhteistä puutetta.
Tietääkseni tammoilla esiintyy vain ani harvoin mitään sellaisia rakenneongelmia, jotka vaikeuttaisivat tiineysaikaa tai varsomista. Jälleen kerran, jos jotain tällaista tai vaikka hormoniongelmia on, totta kai ne vaikuttavat päätöksentekoon.
Siitostamma saisi mielellään olla normaalikokoinen, säkäkorkeus mieluummin ehkä lähempänä 160 kuin 150cm silloin kun haetaan juoksijaa, mutta ääripäät eivät ole hyväksi tässäkään asiassa. Isompi ei aina ole parempi: suuri koko yhdistettynä nopeaan kasvuun (joka puolestaan liittyy varhaisuuteen) voi olla yhteydessä myös vaikkapa irtokappaleiden esiintyvyyteen.
Kasvavan nuoren hevosen valmennuksessa on aina osattava noudattaa erityistä tarkkuutta ja huomioida kasvu sekä kehitysvaihe. Hyvä valmennus tukee kasvua, seisomaan varsoja ei pidä jättää, mutta kasvupyrähdykset voivat aiheuttaa tarvetta rytmittää valmennusta toisin kuin aikuisella kasvunsa kasvaneella hevosella.
Jälkeläisnäytöt
Jos tammalla on aiempia jälkeläisiä, totta kai mielelläni tutkin minkälaisia ne ovat. Ajan kuluessa ja useamman varsan kasvattamisen myötä syntyy myös käsitys, minkälaisia jonkin tamman tai tammalinjan hevoset ovat. Suvuissa on eroja puolin ja toisin.
Mutta minulle ei siis ole kriittinen valintakriteeri, onko tammalla ennestään varsoja. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan eli tamman ikään.
Tamman ikä
Olisin valintatilanteessa taipuvainen valitsemaan mieluummin nuoren kuin kovin iäkkään tamman. Nuoren tamman kohdalla taustalla on usein kilpauran ennenaikainen katkeaminen, minkä syy toki kiinnostaa. Se on hyvä tietää myös siksi että varsan ostajat ovat lähes aina myös kiinnostuneita siitä, miksi tamma ei ole kilpaillut tai jos kilpaileminen on loppunut varhain.
Nuoren tamman valintaa taas puoltaa ajatus, että nuori ikäluokka on oletusarvoisesti aina edeltäjäänsä parempi, koska jalostus etenee. Nuorten yksilöiden siitoskäyttö voi siis antaa niinsanotusti jalostuksellista etumatkaa.
Toki vanhempi, jo jälkeläisnäyttöä antanut tamma voi olla monen mielestä varmempi valinta. Kokemus on myös osoittanut että seuraava varsa on helpompi myydä, kun tammalla on jo jälkeläisnäyttöä. Molemmissa on siis puolensa.
Kommentare