Päivitetty 25.12.2020: Lisätty linkki Heilan BLUP-artikkeliin
Orin valitseminen on hirmuisen kiehtovaa puuhaa. Heppaunelmat laukkaavat tässä kohtaa villinä, ja kaikki on vielä mahdollista.
Tässä artikkelissa kerron, miten orivalintaa on meillä vuosittain haarukoitu. Kaikilla lienee omat systeeminsä ja preferenssinsä, tässä minun.
Kaiken perustana ovat tietenkin omat tavoitteet kasvattajana sekä se tärkein - tamma.
Lue myös: Tunne tammasi
Mitä oreja on ylipäätään tarjolla tällä kaudella?
Kevään korvalla orimainoksia ja -kuvastojakin alkaa tipahdella sekä verkkoon että lehtiin.
Täydellistä "yhden luukun palvelua", listausta aivan kaikista saatavilla olevista oreista kaikkine ajantasaisine hinta- ja saatavuustietoineen ei liene toistaiseksi saatavilla. Mainoksistahan se selviää, mutta niitäkin joutuu joskus hieman etsiskelemään.
Heila-järjestelmän Jalostusorit-välilehti sekä testiparituksen edistynyt haku antavat jo sentään mahdollisuuden suodattaa orit joille on lunastettu kyseiselle vuodelle orilisenssi.
Mitkä näistä oreista ovat suvultaan sellaisia, että ne sopisivat tammalleni?
Varsinkin Juulin kanssa suvussa toistuvat yleiset nimet muodostavat usein ensimmäisen kompastuskiven. Sukusiitosprosentti nousee liian isoksi. Se rajaa monta muuten hyvää ehdokasta pois.
Paitsi sukusiitosprosenttia, on tietysti tärkeää tutkia ja opiskella, millaisia hevosia suvusta löytyy.
Sukusiitosaste ja sukukatoaste
Mikään nimi ei kertaannu sukutaulussa kolmen ensimmäisen sukupolven sisällä. 3+4 on tiukin "hyväksyttävä" kertaus, mieluummin toistuva nimi saisi olla vieläkin takempana jos jonkun on pakko kertaantua.
Jos edelliskohdasta joudutaan joustamaan, kertautuvan nimen pitää olla huippuyksilö. Vain huippuja on mitään järkeä ylipäätään kerrata.
Sukusiitosprosentti saisi olla mieluiten alle 6 %, mutta ei ainakaan yli 10 %. Nämä suositukset on annettu viiden sukupolven matkalta laskettuna, mutta pidän niitä ohjenuorina myös koko sukutaulun matkalta laskettaessa (tulos vaihtelee sen mukaan, montako sukupolvea laskennassa on mukana). Tätä varten löytyy työkaluja: Sukupostin Dream Pedigree sekä Heilan testiparitus. Syntyvän yksilön kannalta yli viiden sukupolven takaiset esi-isät eivät enää ole kovin merkittävä vaikuttaja, mutta taas isoa kokonaisuutta tarkastellen olisi ihan suotavaa, että koko rodun sukusiitosaste pysyisi maltillisena.
Uutena ominaisuutena Heilaan saatiin myös sukukatoasteen ilmoittava lukema, mutta käytännön tasolla sen painoarvo on valintaa tehdessä vähäinen. Jos lukema on hyvä mieleisellä yhdistelmällä, niin hyvä.
Lue myös: Miten sukukatoaste lasketaan?
Nuori lahjakas ori vai vanhempi jälkeläisnäyttöinen ori?
Seuraan mielenkiinnolla ikäluokkakilpailuja ja ylipäätään nuoria, mielenkiintoisen sukuisia ja lahjoiltaan lupaavan tuntuisia oreja. Niissä on meidän tapauksessamme useampikin hyvä puoli:
Nuoremmalla J-suunnan orilla Suikku ja Vokker jäävät tyypilliseseti jo hieman takemmaksi sukutaulussa, jolloin Juulin kanssa sukusiitosaste jää pienemmäksi.
Jos onnistuu "ennustamaan" nuoresta nousevasta orista huippuperiyttäjän, saa jalostuksellista etumatkaa. Oletusarvoisesti jalostuksen edetessä uusi sukupolvi on edellistä parempi. Eli jos verrataan vedonlyöntiin, riski on isompi mutta voitonmahdollisuudet myös.
Vanhemman, jo jälkeläisnäyttöä antaneen orin valintaa voisi pitää vähän enemmän ns. varman päälle pelaamisena.
Hevosen jalostusarvosta voidaan tehdä vain ennusteita, kunnes nähdään käytännössä millaisia sen jälkeläiset ovat, ja niitä on riittävän iso joukko.
Jo valioperiyttäjäksi osoittautuneen isäorin varsaa voi olla helpompi myydä.
Miinuksena tässä on se että ison jälkeläisjoukon ja niiden kilpailunäyttöjen saamiseen menee monta vuotta.
Lue myös: Käytätkö isää vai poikaa - ajatuksia perinnöllisestä edistymisestä (hippos.fi)
Ratsujen ja ravurien erot
Ratsuilla tilanne on hieman toisenlainen, mutta niilläkin arvostan kilpailunäyttöjä aika korkealle. Nuorten 6-vuotiaiden Kasvattajakilpailussa ja 3-5v laatuarvostelussa menestyminen ovat nekin minun silmissäni tietysti plussaa. Ratsulla alue/kansallisen ja sh-mestaruustason tulosten saamiseen vain menee vielä pidempi aika kuin ravihevosilla keskimäärin.
Hankaluudeksi jää erottaa, mikä osuus menestyksestä on hevosen luontaista lahjakkuutta ja mikä osuus omistajan panostuksen ja taitavan koulutuksen tulosta.
Tason kovetessa tietysti halutaan alkujaankin koko ajan parempaa aihiota mistä lähteä rakentamaan hyvää ratsua, joten ne "tavallisemmat" hevoset varmasti karsiutuvat melko varhaisessa vaiheessa myös tällä suunnalla.
Tämä ei ole ydinosaamisaluettani, mutta näin asiaa pohdiskelen.
Hevosen valmentaja ja koulutustaso eivät periydy. Kilpailumenestys kertoo kuitenkin ainakin jotain hevosen luonteesta ja koulutettavuudesta, sekä tietysti ratsun ominaisuuksista liikkeiden, kokoamiskyvyn, hyppykyvyn, rakenteen jne. osalta.
Kilpailu- ja jälkeläisnäytöt
Nykymuotoinen juoksijajalostus suosii varhaista lahjakkuutta ja nopeutta, joten minunkin silmissäni pisteet nousevat jos J-suunnan ori
on aloittanut kilpailemisen 3-vuotiaana, ihan viimeistään 4-vuotiaana
on menestynyt ikäluokkakilpailuissa (ikäluokkansa parhaimmistoa)
juossut suomenennätyksen (nuorena)
jos ori ei ole enää ihan nuori, hyvä tietysti jos se on kyennyt myös aikuisiällä nousemaan avoimiin sarjoihin ja menestymään niissä.
Jos orilla on jo jälkeläisiä, tutustun myös niiden kilpailutuloksiin.
Ratsun kohdalla mielenkiintoa lisää menestys suomenhevosten mestaruuksissa, kasvattajakilpailussa ja/tai laatuarvosteluissa. BLUP-indeksejä ei ratsuille ainakaan toistaiseksi lasketa.
BLUP (Best Linear Unbiased Prediction)-indeksi
BLUP kuvaa jalostusarvon ennustetta. Oman hevosen BLUP on helppo tarkistaa Heppa-järjestelmän tiedoista Hevosen perustiedot-välilehdeltä. Suomessa indeksit lasketaan ravihevosille kerran vuodessa. Menetelmää käytetään myös ainakin islanninhevosilla ja joillakin ratsuroduilla.
Lue lisää ravihevosten BLUP-indekseistä (hippos.fi)
Lue myös: BLUP-jalostusindeksi - hevosen perinnöllisen tason mittari (hippos.fi)
Jalostusyksilöllä saisi mielellään tietysti olla korkea indeksi, ja mitä korkeampi lukema paremmalla arvosteluvarmuudella, tietysti sen parempi. Kokonaisindeksin lisäksi hevosesta on saatavilla aikaero-, voittosumma-, starttiintulo- ja vuoden paras aika-indeksit.
"Jalostusindeksi kuvaa hevosen perinnöllistä tasoa. Indeksiluku 100 kuvaa keskitasoa Suomessa. Ravihevosten jalostusarvostelussa käytettävät indeksit lasketaan eläin-malli-BLUP–menetelmällä, joka mahdollistaa tärkeimpien kilpailutuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden huomioon ottamisen arvosteluissa. Hevosten indeksit muodostuvat kolmesta osasta: suvusta, hevosen omista tuloksista ja sen jälkeläisten tuloksista. Indekseistä on esitetty kokonaisindeksi sekä osaindeksit. Kokonaisindeksi koostuu osaindekseistä seuraavin painotuksin: 40 % aikaero, 25 % voittosumma, 25 % starttiintulo ja 10 % vuoden paras aika. BLUP-indeksin lisäksi on ilmoitettu arvosteluvarmuus. Arvosteluvarmuus kuvaa, kuinka luotettavasti ennuste kuvaa hevosen todellista jalostusarvoa. Korkein mahdollinen arvosteluvarmuus on 1 eli 100 %." - Heila-järjestelmän kuvaus
Yksilö- ja kilpailunäyttöisellä orilla olen pitänyt rajana 120:tä, jälkeläisnäyttöisellä mutta paremman arvosteluvarmuuden orilla se voi olla hieman alempikin.
Esimerkiksi vuonna 2019 Juulin BLUP on 0,75:n arvosteluvarmuudella kova 130. Valio-ori Vieskerillä vuoden 2019 BLUP oli 119, mutta arvosteluvarmuus peräti 0,99.
BLUP:t lasketaan joka vuosi ja lukeman kuuluukin pienetä ajan kuluessa, kun jalostus etenee. Kyseessä on myös vain ennuste, joten liian yksisilmäisesti sitäkään ei voi tuijottaa. Se on yksi työkaluista.
Rakenneominaisuudet ja muu saatavilla oleva tieto periytyvistä ominaisuuksista
Kun listalleni on valikoitunut kourallinen oreja, on aika sukeltaa syvemmin kaikkeen tietoon mitä näistä hevosista on tarjolla ja alkaa listaamaan plussia ja miinuksia.
Jalostusarvostelutilaisuuksien lausunnot, rakennepisteet ja -lausunnot on hyvä käydä läpi ja tutkia mitä kyseisestä orista on sanottu. Ominaisuuksia pitää verrata omaan tammaan ja miettiä yhdistelmää. Tavoitteena on vahvistaa rakenteen vahvuuksia ja kompensoida heikkouksia, tai ei ainakaan kerrata niitä.
Rakenne korreloi hevosen terveyden kanssa, vaikka varsan näyttelypisteistä ei oikein voikaan ennustaa menestymistä raviradoilla.
Arvostan erityisesti hyvää jalkarakennetta sekä kavioita. Kantapään kautta olen oppinut että käyrä kinner voi olla riesa, joten sitä en haluaisi kerrata. Olen myös nähnyt käytännössä miten erilaista on talliarki hyvä- ja huonokavioisten hevosten kanssa, joten ensimainittua mieluummin, kiitos.
Irtopala, vaikea-asteinen kavioruston luutuma, purentaviat sekä kesäihottuma ovat isoja miinuksia.
Tyypiltään kevyt, korkeajalkainen ja ryhdikäs hevonen yleisesti ottaen miellyttää minun silmääni ja sellaista modernin urheiluhevosen olemusta haemme myös varsoihin.
Ravivarmuusgeeni DMRT3
Jos orilta on tutkittu sen DMRT3-muoto ja se on juoksijalla A/A, orin osakkeet nousevat minun silmissäni. C/A:kaan ei ole lopullinen tuomio, muttei yhtä mieleinen.
Ratsusta etsisin nykytietämyksen valossa ensi sijassa C/C-tyyppiä.
Lue myös: "Ravivarmuusgeeni" DMRT3 suomenhevosilla
Saatavuus ja hinta
Suomenhevosten kasvatus on varsamaksuja vertaillen varsin halpaa lystiä verrattuna vaikka lämminveriravureihin, muttei ilmaista. Valehtelisin jos väittäisin ettei hinta olisi yksi punnittavista seikoista oria valitessa.
Suosin valinnassa siirtona saatavia oreja, jolloin välimatka ei ole este. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että hevosia kuljetetaan vain lyhyitä matkoja oriasemille, ja spermapaketit matkustavat Matkahuollon tai muun kuriiripalvelun kyydissä maanteillä oriasemien välillä.
Budjettiin vaikuttaa kulloinenkin rahatilanne, mutta sh-orien maksuissa on lopulta aika vähän vaihtelua. Jos tamman ylipäätään päättää astuttaa ja kaivaa siihen rahat, satasen ero varsamaksussa ei ole vielä merkittävä päätökseen vaikuttava tekijä. Jos ero on tuhansia, rahaakin on jo pakko miettiä enemmän.
Lopullinen valinta on aina jonkinasteinen kompromissi
Taas päästään siihen tosiasiaan, ettei täydellistä hevosta ole olemassa. Parempaan voi aina silti pyrkiä.
Koska meitä omistajia on Juulilla kolme, teemme tietysti orivalinnatkin yhteistyönä.
Kokoustaessamme kimpan kesken meillä on tapana käydä läpi esikarsinnan läpikäyneitä ehdokkaita plussine ja miinuksineen. Jokainen valitsee suosikkinsa, ja näistä tehdään lopullinen valinta sille kaudelle.
Yleensä kaikkia miellyttävä valinta löytyy tämänkaltaisen prosessin tuloksena. Painoarvo ei ole kaikilla ominaisuuksilla sama. Useimmin oriehdokas karsiutuu listaltamme joko liian läheisen suvun, riittämättömien kilpailunäyttöjen tai rakenteen ongelman takia.
Jos ollaan tekemässä tilausvarsaa, pähkintää käydään tietysti yhdessä tamman vuokraajan kanssa, ja lopullinen päätös on hänen käsissään.
Orivalinta on aina jonkinasteinen kompromissi, ja siinä joutuu myös miettimään, mistä on valmis tinkimään ja mihin vetää rajan.
On tunnustettava, että sattumallakin on osansa lopputuloksessa, ja jalostus on lopulta vain todennäköisyyksillä pelaamista.
Tietoa ja kokemusta hyödyntämällä voidaan kuitenkin jonkin verran parantaa todennäköisyyttä saada toivotun mukainen varsa.
Orivalintaa voisi halutessaan pyöritellä ja pähkiä niin kauan, että kiima ja astutuskausi jos toinenkin ehtisi vieriä ohitse. Lopulta on vain päätettävä, mikä ehdokas miellyttää kokonaisuutena eniten, tehdä varaus ja kuskata tamma oriasemalle. ;)
"Kaupallinen" varsa?
Vanha sanonta "isäori myy varsan, emä määrittää hinnan" sisältää paljon totuutta.
Myyntivarsaa tehdessä yksi harkittava asia on myös se, millainen todennäköisyys on saada varsa myytyä ja millaisella hinnalla, kenelle hevosta myydään ja mihin tarkoitukseen.
Kun tehdään myyntivarsaa, muidenkin pitäisi nähdä miksi tämä sukuyhdistelmä on hyvä. Se oma visio pitäisi pystyä perustelemaan myös muille.
En pidä "kaupallisuuden" termistä koska se on niin häilyvä käsite ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta ei sitä voi täysin sivuuttaakaan. Onhan se toki pitkälti sidoksissa odotusarvoon.
Pelkästään markkinavoimien armoille heittäytyminen ei minusta ole paras polku. Mieluimmin pysyn omille periaatteilleni uskollisena ja teen sellaisia valintoja, joilla saan suurella todennäköisyydellä mieleisen varsan siinäkin tapauksessa, että se jää itselle. Siihenkin pitää käytännössä aina varautua, ellei varsalle ole ennakkoon tiedossa ostajaa.
Kristallipallo olisi kätevä...
Eero Perttusen lista siitoshevosen valinta (sh ja lv) (hippos.fi) ohjeistaa kuvittelemaan mielessään tulevan varsan. On hyvä olla näkemys siitä, mitä tavoittelee - miten ori ja tamma täydentävät toisiaan.
Parashan olisi, jos kykenisi kurkistamaan tästä hetkestä muutaman vuoden tai jopa sukupolven päähän eteenpäin, ja näkemään miten tämän päivän valintojen seuraukset konkretisoituvat.
Sitten vielä ympäröivä yhteiskunta ja hevosalan politiikka omine trendeineen ja muutoksineen.
Millaisille hevosille on tulevaisuudessa kysyntää?
Miltä näyttää hevosalan ja -urheilun tulevaisuus ylipäätään?
Miten tämän jalostussuunnan asema ja tilanne muuttuu tulevaisuudessa? Nythän noin 75% suomenhevosista syntyy juoksijasuunnalle, mutta onko näin vielä 10 tai 20 vuoden kuluttua?
Hevoskasvatuksessakin on lopunperin kyse tulevaisuudenuskosta ja luottamuksesta siihen, että ravit, ratsastus, hevosurheilu ja hevosten omistaminen kiinnostavat suomalaisia jatkossakin.
Kokemus tuo näkemystä
Muistan Timo Nurmoksen mieleenpainuvan toteamuksen lämminverijalostusta käsitelleessä Juoksija tilauksessa-seminaarista vuodelta 2017.
Häneltä kysyttiin valintaperusteita omille tammoilleen käyttämilleen oreille. Hän totesi että "mulla on paljon hevosia treenissä, siinä oppii mistä tykkää."
Tosiaan - kun takana on vuosikymmenten kokemus ravivalmennuksesta ja käsissään on pidellyt varmaan jo tuhansien hevosten ohjia, onhan siinä kertynyt valtava määrä sitä kuuluisaa hiljaista tietoa.
Osalla talleista samaa tammalinjaa on vaalittu jo usean hevos- ja ihmissukupolven ajan. Siinä oppii jo aika hyvin tietämään, mikä on kyseiselle emälinjalle ominaista ja miten eri orien vaikutus näkyy syntyvissä varsoissa. Ehkä vielä joskus meilläkin ollaan tässä tilanteessa.
Kaikille vastaavan valtavan omakohtaisen hevoskokemuksen kerryttäminen ei tietenkään ole mahdollista, mutta mitä enemmän keräät kokemuksia, tutustut eri sukujen edustajiin, opiskelet, sovellat ja testaat oppimaasi, sitä parempi.
Oma näkemys, tuntuma ja mieltymykset sekä tavoitteet kehittyvät ja jalostuvat sitä mukaa. Opit tiedostamaan ja perustelemaan, miksi jokin hevonen miellyttää tai ei miellytä.
Kokeneeksi hevoskasvattajaksi tullaan vain kasvattamalla hevosia. Tämäkään ei ole ihan helppo laji ja pikavoittoja tai onnenkantamoisia on harvoin jaossa.
Aloita sieltä missä olet!