Kouvolan ravirata yllätti iloisesti kutsumalla vetämieni kimppojen Talli Unnan Kummien sekä Team Joviven edustajat mukaan T75-raveihin lauantaina 24.2. Ravien jälkeen pidettäisiin palkitsemistilaisuus, missä muistettaisiin kauden 2023 onnistumisista.
Kun vielä Lumettajakin aloitti kilpailukautensa suoraan kotiradan Valkeala-ajosta ja ravien alkajaisiksi järjestäisimme ratsastusseuramme Kymijoen Ratsastajien kanssa keppihevoskisat totohallin ylätasanteella, oli jo etukäteen mielenkiintoinen ja vauhdikas päivä tiedossa. Kepparikisoista jäi todella hyvä mieli, Lumettajan kohtaloksi valitettavasti koitui kannalle polkaisu ja laukka, mutta päästään taas aiheeseen miten lajin helppous jaksaa viehättää.
Kymenlaakson vuoden paras nelivuotias suomenhevonen Unna Pointti
Unnasta tiesin etukäteen, että se palkittaisiin Kymenlaakson parhaana 4-vuotiaana suomenhevosena. Ehtihän tamma mukaan muun muassa Pikkuprinsessaan ja Kriteriumin finaaliin, vaikka laukat haittasivat menoa valitettavan usein.
Hyvä tilannehan se sinällään onkin, että mielestämme Unna ei ole vielä parastaan näyttänyt, kykyjä tammalla tuntuu olevan. Mielenkiinnolla lähdemmekin kohti tulevaa kilpailukautta, toivoen sille rutiinin myötä lisää itseluottamusta.
Kiitokset tietenkin ansaitsee ennen muuta ravitalli Pia Huusarin tiimi, joka hevosen hyvinvoinnista ja kilpailuttamisesta vastaa. Unnahan on myös heidän oma kasvattinsa ja elänyt koko ikänsä samoissa maisemissa. Minun roolini kimpanvetäjänä on hoitaa hevosen juoksevat asiat, raha-asiat ja viestintää erityisesti valmennusportaan ja kimppalaisten välillä.
Kymenlaakson vuoden kasvattaja Team Jovive
Team Joviven osalta kutsu tuli hieman viime tingassa, varmasti siksi että edustajan tiedettiin jo olevan joka tapauksessa paikalla. En tiedä valmisteltiinko tässä yllätystä, mutta sellainen se lopulta oli.
Tänä vuonna 10-vuotisjuhliaan viettävä Team Jovive on saavuttanut tavoitteensa ja ylittänytkin ne. Tunnustus tuntuu todella hyvältä!
Arvasin kutsusta että Huisi Hipun menneen vuoden menestyksestä haluttiin muistaa myös kasvattajia, mitä tietenkin arvostan paljon. Se, että palkitsemiskategoria oli nimenomaan Vuoden kasvattaja, oli yllätys.
Ilman kasvattajia hevosia ei tule, ja kyllähän tunnustus täyttää mielen kiitollisuudella ja nöyryydellä. Näin hienoja hevosia todella syntyy ihan tavallisten ihmisten pienissä kotitalleissakin. Sitten ne hyvät varsat on saaneet ympärilleen oikeat ihmiset, ja niin ne tekevät historiaa.
Heti ensimmäinen meillä syntynyt Juulin varsa Huisi Hemmo on ollut ikäluokkansa kärkeä, ja pikkusisko Hippu sekä vielä kilpailuareenoille tuloillaan olevat nuoremmat sisarukset seuraavat perässä.
Monta asiaa on tehty oikein, ja sitten on vielä ollut onnea lisäksi
Miten ihanaa, että on osunut kohdalle juuri ne oikeat hevoset ja niiden ympärille oikeat ihmiset mahdollistamaan hienoja asioita. Kun kaikki osuu, niin todella upeita juttuja ihan todella voi tapahtua!
Juuli Milleri antoi meille niin paljon ja teki upean sisarussarjan varsoja, se oli meille kuin lottovoitto.
Juulin ja sen varsan menehtyminen viime vuonna varsomisessa oli kova isku. Joka vuosi komplikaatioita pelkää, ja nyt se sitten osui kohdalle. Kun aiemmin samana vuonna menetettiin myös Juulin tytär Huisi Hehku, oli vuosi tammojen osalta hyvin epäonninen.
Toista äärilaitaa tunneskaalalla tarjoili puolestaan Huisi Hippu, joka tykitteli radalla menemään aina vaan hienommin. Kauden kruunu oli Villinmiehen Tammakilvan voitto Lappeessa.
Mitäpä tähän sanoisi - elämä ottaa, elämä antaa. Pitää osata iloita hyvistä hetkistä! Kiitos!