google.com, pub-7463296435306292, DIRECT, f08c47fec0942fa0
 

Tätä tarkoitan, kun puhun hevoskasvatuksen tavoitteellisuudesta


Huisi Hehku vuotiaana
"Moderni urheiluhevosen alku" sanottiin Hehkusta 1-vuotiaana näyttelyssä.

Hevosurheiluun ja siinä menestymisen osatekijöihin liittyy todella paljon monenlaista osaamista. Tavoitteellisuudella, urheilulla ja hevosen käytöllä ylipäätään on kuitenkin valitettavan usein monen korvassa negatiivinen sointi - sekä hevosharrastajien että ei-hevosihmisten joukossa.


Minusta se on lähtökohtaisesti positiivinen asia ja haluan avata hieman, mitä sillä tarkoitan. Huolestuttavan usein olen huomannut ihmisten käyttävän samoja sanoja, mutta tarkoittavan niillä aivan eri asioita. Siinä on suuri väärinymmärryksen vaara!


Totta kai hevosen käyttöön "elävänä urheiluvälineenä" liittyy myös eettisiä ja eläinsuojelullisia kysymyksiä, mutta ennen kaikkea haluaisin korostaa, että urheileminenkin on työtä ja harrastamista hevosen kanssa, ei pelkästään hevosella.


Kyse on toisaalta pienistä yksityiskohdista ja taas toisaalta isoissa kokonaisuuksista. Kasvattaja seuraa isoa kuvaa ja tulevaisuudennäkymiä, mutta myös päättää minkä osa-alueen valitsee omaksi tontikseen ja mihin panostaa.


Kasvatustoiminnassa ja kasvattajissa korostuvat mielestäni erityisesti kärsivällisyys, pitkäjänteisyys, tulevaisuudenusko sekä harkitsevaisuus. Viehätys ja kamaluus on epävarmuudessa, koska tulevaisuutta tai geeniloton tuloksia on käytännössä mahdotonta tarkkaan ennustaa.


On kuitenkin myös todella paljon asioita, joihin on mahdollista vaikuttaa. Taakse ovat jääneet ne ajat, kun minäkin ajattelin, että varsa syntyy ja sitten jostain tulee hyviä ja jostain ei niin hyviä, ja että huippuhevonenkin voi vain ilmaantua jostain. Totta kai niitäkin tulee silloin tällöin ja kaikkihan me rakastamme niitä tuhkimotarinoita, mutta suunnitelmallisuus ja tarkka tavoitteenasettelu tuottaa todennäköisemmin toivottuja tuloksia. Tavoite ohjaa kaikkia valintoja siitä eteenpäin.


Urheiluhevosen rakentaminen alkaa astutuspäätöksestä


Tässä kirjoituksessani käsittelen urheiluhevoskasvatusta, koska siihen olen itse viime vuosina keskittynyt. Tietenkin kasvatuksen tavoite voi olla jotain muutakin kuin urheiluhevonen. Suomenhevosen erityispiirteeisiin kuuluu myös se, että hevosella on edelleen arvoa, funktio ja käyttöä, vaikkei siitä syystä tai toisesta tulisikaan urheilijaa. Se ei ole eikä siitä tule "ongelmajätettä".


Ilman tavoitetta ei voi saavuttaa tuloksia. Tavoite määrittelee sen, miten toimintaa ohjataan, millainen systeemi rakennetaan, mitä hevosia valitaan kasvatustyöhön, millä astutetaan ja niin edelleen. Jos ei tiedä mihin haluaa päästä, ei löydä perille. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan että syntyvä varsa pitäisi kyetä "kuvittelemaan mielessään".


Samaten jos tavoitteellisuuden ajatellaan suppeasti tarkoittavan vain valmennusta, ollaan myös jo vuosia myöhässä. Kaikki se, mitä hevoselle tapahtuu ja tehdään ennen kuin sille sovitetaan siloja tai satulaa selkään, näyttelee merkityksellistä roolia myös sen tulevan urheilu-uran kannalta. Sillä on väliä, millaista rehua, hoitoa ja kokemuksia sekä valmistavaa monipuolista liikettä (esim. laidunmaastot, tarhat, pihatot...) varsa on saanut ennen kuin sen kanssa aloitetaan "varsinainen" työnteko.


Valmennusfysiologiaa ja kasvavan hevosen terveyttä ajatellen ehkä pahin skenaario on tilanne, jossa hevonen vain seisoo toimettomana ja opettamattomana ensimmäiset vuotensa, ja sitten sen kanssa aletaan hätäisesti paukuttaa treeniä kun kilpaura haluttaisiin kuitenkin aloittaa myös. Siinä jo suorastaan kerjätään ongelmia.


Kyllähän kasvavan varsan kanssa touhuaminen on taitolaji, ja on todella helppo tehdä vahingossa liikaa liian aikaisin, mutta tässäkin on olemassa keskitie.


Mielestäni paras tapa on aloittaa ajoissa, mutta edetä hitaasti ja vähän kerrallaan. Varsan kanssa touhuaminen on sitä paitsi mukavaa, ne ovat usein ihanan positiivisia ja innokkaita oppimaan uusia taitoja.


Urheiluhevoseksi jalostettu eläin todella on sitä, joka solullaan


Hevosen lähtökohdat urheilijaksi ovat hyvät - tästä kertoo sen kyky edetä nopeaa vauhtia ihan luonnostaan, sen lihassolujen rakenne, sekä esimerkiksi sen kyky varastoida pernaansa punasoluja, jotka se tarpeen tullen vapauttaa verenkiertoonsa hapenkuljetusta tehostamaan. Nämä ovat aroille sopeutuneen pakenevan saaliseläimen ominaisuuksia, mutta hevosen ei tarvitse olla stressaantunut tai peloissaan käyttääkseen niitä hyväkseen. Se juoksee myös ilokseen.


Ihmisen vaikutus näkyy eri hevosroduissa: kun on haluttu lisätä tai vähentää jotain ominaisuutta, on tehty jalostusvalintoja. Toisaalta jo lähtöjään urheilijaksi sopivasta eläimestä on helppo myös jalostaa edelleen urheilijaa.


Pitää muistaa että urheilijaksi kasvatettu on todella sitä ihan solutasolta lähtien - niin fysiikaltaan kuin psyykeltään. Urheilijalle ei sovi toimettomuus. Se tarvitsee järkevää tekemistä tai se alkaa voida huonosti.


Helpointa ja mielekkäintä sille on tehdä sellaista, mihin sillä on luontaiset edellytykset. Ravihevosen tapauksessa toivottavaa tietysti on, että se tykkää ravata.


Mitä pitää ottaa huomioon, kun halutaan kasvattaa urheiluhevosia


Oma tamma kaikkine ominaisuuksineen määrittää pitkälle sitä, millaisin odotuksin ja tavoittein kasvatustoimintaa on mahdollista harjoittaa, mm.

  • Tamman oma suku (sekä isän että emän puolelta) - erityispiirteet, ominaisuudet

  • Tamman kilpaura, saavutukset sekä suoritukset

  • Sukujen sopivuus orien kanssa, mahdolliset yhdistelmät sekä niiden "kaupallisuus"

  • Rakenneasiat, terveys, kokonaisuus, periytyvyys... Rajaavia ja mahdollistavia ominaisuuksia, plussia ja miinuksia

Kaupallisuus on lainausmerkeissä, koska en oikein pidä siitä käsitteenä. Kaupallisuus on niin nopeasti muuttuva ja häilyvä käsite, etten anna sille omassa kasvatustyössäni kovin suurta painoarvoa. Toki esimerkiksi yksittäisen orin suosio ja mielenkiinto sitä sekä varsoja kohtaan on usein ihan ansaittua, mutta moni muu asia painaa vaakakupissa enemmän, kun tehdään pitkälle tulevaisuuteen tähtääviä päätöksiä.


Pelkkä tamman astuttaminen ja varsan saattaminen maailmaan ei myöskään yksin riitä. Tänä päivänä tiedämme myös esimerkiksi oikeanlaisen ruokinnan sekä tamman tiineysaikaisen liikunnan vaikuttavan myös syntyvän varsan lähtökohtiin. Stressi ja sairastaminen vaikuttaa myös varsaan. Varsomisesta ja pikkuvarsa-ajasta on myös mahdollista tehdä joko tulevaa urheilu-uraa edesauttava tai heikentävä riippuen kasvattajan tietotaidosta, tiloista ja muista resursseista.


Lisää kirjoituksiani tammoista:


Hyvä varsa ei vielä yksin riitä - kasvattajan ja omistajan tavoitteiden pitää olla linjassa, jotta hevonen saa mahdollisuuden näyttää kykynsä


Hyvä urheiluhevonen syntyy sellaiseksi, mutta se on vasta lähtökohta. Kasvattaja tekee oman osuutensa huolehtimalla tamman ja varsan huolellisesta hoidosta. Kun varsa kasvaa, vastuu siirtyy omistajan ja/tai valmentajan harteille.


Tietysti nämä kaikki voivat olla yksi ja sama henkilö, mutta tänä päivänähän usein tilanne on sellainen että kasvattajan luota urheilukäyttöön suunnitellut varsat siirtyvät omistajakimpan hallintaan, ja käytännön valmennustyö ulkoistetaan toiselle alansa ammattilaiselle, valmentajalle.


On tärkeää löytää omistaja ja vastavuoroisesti kasvattaja, jonka tavoitteet ovat linjassa omien kanssa. Siksi minusta on olennaista sekä a) tehdä itselleen selväksi että b) viestiä selkeästi muille omista periaatteistaan sekä tavoitteistaan. On ostajankin näkökulmasta eri asia etsiä jokalajin harrastuskaveria itselle kuin tulevaa tähteä kimpalle (jälleen yleistys, tietysti).


Minulle itsellenikin vasta viime vuosien aikana todella konkretisoitunut, miten tosissaan urheiluhevosen omistajan ja valmentajan pitää olla, jotta menestys on edes teoriassa mahdollista. Sillä ei ole merkitystä, onko toiminta ammattimaista vai harrastustoimintaa. Varsalle pitää pystyä antamaan mahdollisuus, eikä siihen riitä yksi ihminen. Tarvitaan tiimi.


Sitten voidaan miettiä suunnitelmaa, tavoitteita pidemmällä sekä lyhyellä tähtäimellä, ja kokonaisuutta joka tukee sitä. Puretaan suunnitelma osiksi, sovelletaan ja fiksataan omiin tiloihin sopivaksi käytännön toiminnaksi. Luodaan systeemi, polku, ohjelma. Miksi sitä haluaakaan kutsua.


Vaikkeivät tavoitteet edes olisi huipulla, jokaisen tämänkin maan raveissa ja ratsastuskilpailuissa kilpailevan hevosen eteen on tasosta riippumatta tehty valtava määrä (vuosia) töitä ennen ensimmäistäkään starttia. Nimenomaan hevosen eteen, koska ihmisen rooli on hevosurheilussa ennen muuta mahdollistajana.


Tämä laatuarvostelutuomari Maria Collianderin haastattelu Hippoksen sivuilla sisältää monta samansuuntaista ajatusta. Hän tietysti lähestyy aihetta lämminveristen ratsujen näkökulmasta, mutta kun valmennusaiheista ja urheilemisesta puhutaan, ollaan lopulta hyvin samanlaisten kysymysten äärellä ihan riippumatta lajista.


Lue myös: Hyvä hevonen nostetaan tasolleen vasta tinkimättömällä työllä (hippos.fi)