Maatiaisrodut, joihin suomenhevonenkin kuuluu, ovat arvokkaita sekä monimuotoisen perimänsä, ominaisuuksiensa että kulttuuriarvonsa vuoksi.
Maailma muuttuu, mutta emme voi tarkkaan tietää, mihin suuntaan. Säilytysohjelmien pontimena on se tosiasia, että jos maatiaiset kuolevat sukupuuttoon, niiden mukana menetetään myös paljon monimuotoista geeniperimää ja tietoa.
Maatiaisissa on paljon hyvää, mutta niiden ongelma on jalostetumpia rotuja heikompi tuotos, ehkä poislukien suomenlammas jonka poikkeuksellisen hyvä hedelmällisyys on tehnyt siitä suositun ympäri maailmaa.
Ainakin lehmien ja kanojen kohdalla tuottajat ovat käytännössä pakotettuja tekemään näitä ratkaisuja tehokkuusvaatimusten kasvaessa. Säilytyksestä ei erikseen makseta (pl. alkuperäisrotutuki, mutta sekin on aika pieni), joten käytännössä säilytys jää vapaaehtoisten harrastajien harteille. Myös maatiaiskanakannat ovat käytännössä pienten harrastekanaloiden pitäjien hoidossa.
Lue myös: Luke Eläingeenivarat
Suomenhevonen ei ole tällä hetkellä kokonaisuutena uhanalainen, mutta työhevossuunta (T/Ta) lasketaan uhatuksi osapopulaatioksi.
Suomenhevosen neljä jalostussuuntaa, yleishevostyyppisyys, suorituskyky ja monipuoliset käyttömahdollisuudet tekevät siitä erikoislaatuisen.
Tärkeintä suomenhevosten tulevaisuuden kannalta on niiden kasvava kysyntä, johon voidaan vaikuttaa myönteisillä ja tukevilla ratkaisuilla hevosurheilussa, matkailussa ja erikoistyökohteissa. - Luke Eläingeenivarat
Näinhän on Suomessa toimittukin: suomenhevosille on rajattu raveissa omia lähtöjä (käytännössä suuri osa on nykyään kylmäverilähtöjä, mutta kuitenkin), ratsastuskilpailuissa suomenhevoset kilpailevat sekä omissa että kaikille avoimissa kilpailuissa. Matkailussa paikallisen erikoisuuden arvo ymmärretään koko ajan paremmin (ainakin toivon niin).
Kuninkuusravit ja Suomenratsujen kuninkaalliset lukeutuvat Suomen suosituimpiin hevostapahtumiin. Työmestaruus on rajattu vain suomenhevosille.
Toimitaan niin että suomenhevosen omistaminen on mielekäs valinta
Hevosenomistajathan ne käytännössä rahoittavat sekä urheilua, kasvatusta että muuta hevosharrastusta kautta linjan. Tietysti hyväpalkintoiset kilpailut ja (edes teoreettinen) taloudellinen kannattavuus tukevat asiaa ja tekevät myös hevosenomistamisesta kiinnostavampaa isossa kuvassa.
Jokaisella lienee oma tulokulmansa ja motivaationsa hevosen- ja nimenomaan suomenhevosen omistajaksi ryhtymiseen, ja hyvä niin. Näitä motivaatiotekijöitä on hyvä myös kasvattajien ja järjestöjen kuunnella, jotta kysyntään voidaan vastata.
Tärkeintä on että me suomalaiset ymmärrämme vastuumme ja valtamme ainoan oman kotimaisen hevosrotumme säilyttäjinä, tukijoina ja puolestapuhujina. Tämä käsittää käytännössä kaiken suomenhevosten ympärillä olevan toiminnan: sekä omistamisen, kasvattamisen, tapahtumissa käymisen (katsojana ja osallistujana) että muun toiminnan, matkailun ja harrastamisen.
Lue myös: