Kun mahdollisuuksia ja hevosrotuja löytyy maailmasta lukuisia, sen kaikkein omimmalta tuntuvan rodun löytäminen ei ole aina yksinkertaista tai ylipäätään itsestäänselvyys.
Kaikissa roduissa on omia yhteisiä piirteitään, rotuominaisuuksia, hyvässä ja pahassa. Sitten tietysti vielä yksilöiden välillä voi olla merkittäviä eroja.
Minulle suomenhevonen tuntui jo varhaisessa vaiheessa harrastustani kaikkein omimmalta hevoselta. Osaltaan varmasti siksi että pääsin jo varhain tekemisiin tosi kivojen hevosten kanssa.
Yksinkertaisin vastaus kysymykseen, miksi haluan omistaa ja kasvattaa nimenomaan suomenhevosia, on että minä pidän niistä.
Seuraavassa lisäksi muita, enemmän ja vähemmän järkiperäisiä syitä.
Yhteen kasvaneet
Sitä on vaikea selittää, mikä suomenhevosessa tarkkaan ottaen viehättää, mutta minulla niiden kanssa yksinkertaisesti tuntuu ajatukset käyvän parhaiten yksiin. Tuntuu että minun on usein helpompi ymmärtää niiden ajatuksenjuoksua kuin muiden hevosten. Vastaavasti tuntuu että ne ymmärtävät mitä minä yritän niille viestittää.
Eihän se tarkoita että elämä niidenkään kanssa olisi aina leppoisaa ja harmonista. Jälkikäteen pystyn kuitenkin järkeilemään, mikä johti mihin ja mikä oli ristiriidan perimmäinen syy.
Suomenhevonen on viisas, älykäs, joskus jopa tarpeettoman fiksu ja kekseliäs otus. Sen motivaatio ja ajatuksenjupksu on yleensä mahdollista saada selville, harvoin tulee yllätyksiä täysin puskista tai tilannetta etten ymmärtäisi lainkaan miksi hevonen toimi niin kuin toimi.
Olen usein todennut, että näkee kyllä selvästi että kyseessä on suomalaisen miehen jalostama hevosrotu. Hyvässä ja pahassa.
Paikallinen ja vielä heikosti hyödynnetty erikoisuus
Lisäksi suomenhevosessa kiehtoo tietysti sen erityislaatuisuus ja kotimaisuus. Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen suomalainen hevosrotu. Tämä on meidän yhteinen asia ja kansallisaarre.
Suomenhevonen on meidän suomalaisten oma, ja meillä on sekä valta että vastuu sen tulevaisuudesta. Suomenhevosten pito ja kasvatus tuntuu kulttuuriteolta. Haluan olla mukana tekemässä suomenhevosen historiaa.
Enenevässä määrin tätä maailman mittakaavassa harvinaista, kaunista ja erityislaatuista hevosrotua osataan markkinoida myös osana Suomi-brändiä. Ulkomaalaiset turistit haluavat kokea yhä enemmän paikallisia erikoisuuksia matkallaan, ja mikäs sen hienompaa kuin ratsastusvaellus tai rekiajelu ihan oikealla suomenhevosella.
Suomenhevosessa voisi olla potentiaalia myös vientituotteeksi esimerkiksi islanninhevosen tai connemaraponin tapaan, mutta se vaatisi nykyistä isompaa volyymiä sekä syntyvien varsojen määrässä että markkinoinnissa.
Ei mikään museoesine vaan osa elävää kulttuuria
Vaikka suomenhevosen säilytyskin on ihan vakavasti otettava asia, suomenhevonen on muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi ihan aidosti kilpailukykyinen valinta hevosrotujen joukossa niin urheilu- kuin harrastekäyttöönkin. Sillä on paljon muutakin kuin museoarvoa.
Tätä edistää tietysti tietoinen valinta ajaa suomenhevosille omia ravilähtöjä suurkilpailuineen sekä rajata niille omia ratsastuskilpailuluokkia ja omat mestaruudet. Ovat suomenhevoset haastaneet ja pärjänneet myös muun rotuisia hevosia vastaan.
Suomenhevosella voi ihan oikeasti tehdä mitä vaan. Yksi suomenhevonen voi tehdä jopa useamman uran eri lajeissa. Se on oikeasti upea asia, ja varmistaa sen että hevosella on aina jokin arvo.
Rahallistakin hyötyä?
Tähän alkuun tietysti toteamus, että hevosala ylipäätään ei ole mikään rahasampo. Hevosten välillä ja alan sisällä voi ehkä jonkinlaista vertailua tehdä, ja minä olen arvioissani puolueellinen.
Suomenhevosten keskimääräisestä tulovirrasta minun on vaikea sanoa mitään. Se ei liene kovin kehuttava oikein minkään hevosen kohdalla, poislukien huippu-urheilijat ja kannattavan ratsastuskoulun tai vastaavan opetushevoset.
Mikään hevonen tuskin selviää koko elämäänsä tapaamatta kertaakaan eläinlääkäriä. Keskimäärin voisin kuitenkin sanoa että suomenhevonen on aika terve sekä Suomen oloihin hyvin sopeutunut hevosrotu.
Hyvällä perushoidolla se tyypillisesti on aika helppoa pitääkin terveenä. Se sietää Suomen sääoloja hyvin eikä normaalitilanteessa vaadi erityiskohtelua. Tässäkin on totta kai poikkeuksia, mutta nyt hieman yleistän ja pohjaan väittämän omiin kokemuksiini.
Vaikka maataloustuet eivät kovin merkittävää roolia hevoskasvatuksessa näyttelekään, on silti huomionarvoinen seikka että Alkuperäisrotutukea on mahdollista saada Suomessa hevosten osalta vain suomenhevosista.
Jos verrataan suomenhevoskasvatuksen kuluja esimerkiksi lämminveriravureihin, nähdään helposti myös hintaerot niiden välillä. Ensinnäkin kaikki maailman parhaat suomenhevoset ovat Suomessa, ei tarvitse matkustaa ulkomaisiin huutokauppoihin etsimään siitostammaa eikä lennättää niitä Suomeen. Samoin kaikki parhaat suomenhevosorit ovat saatavilla Suomen rajojen sisäpuolella. Kalleimpienkin suomenhevosorien maksut ovat vain murto-osia vaikka lämminveristen vastaavista.
Mielestäni yksi ihan huomionarvoinen seikka on myös se, että kaikki suomenhevosiin upotettava raha jää suurella todennäköisyydellä Suomeen hyödyttämään kotimaista (hevos)taloutta. Tämä tulee mieleeni aina kun pöhistään suomalaisten lämminveristen suurkilpailujen isoimpien palkintopottien valumisesta ulkomaalaisten taskuihin. Ratsastuskilpailuissa tilanne on hieman toisenlainen, mutta ainakin Hippos-luokkien aikaan suomenhevosille jaettiin suhteessa aika hyvin palkintorahaa myös ratsastusmaailmassa.
Kun kilpaillaan pääasiassa kotimaassa ja omistajat sekä valmentajat ovat suomalaisia, kaikki suomenhevosille jaettava palkintoraha sekä kasvattajapalkkiot palaavat todennäköisimmin kiertoon nimenomaan kotimaassa.
MUTTA, kuten todettu, perimmäinen syy hevosten pitoon on tunnepohjainen. Järjellä koitamme vain perustella jo tehtyä päätöstä. ;)