google.com, pub-7463296435306292, DIRECT, f08c47fec0942fa0

Suomenhevonen on kansallisaarre, muttei muinaisjäänne

Suomenhevosen päivää on juhlittu 6. syyskuuta vuodesta 2007 alkaen, kun kantakirja täytti sata vuotta. Tänään nostamme liput salkoon suomenhevosen kunniaksi liputussuosituksen kannustamana.


Suomenhevosen päivä 2020. Lippukuva Baptiste Valthier (pexels.com), varsat Huisi Huuma ja Eliitti Huisko kuvannut Viivi Honkimaa

Suomenhevosen päivänä järjestetään tapahtumia talleilla ja areenoilla, mutta ehkä vahvimmin suomenhevosen päivä näkyy sosiaalisessa mediassa.


Me suomenhevosihmiset. #munsuomenhevonen.


Yhteenkuuluvuuden tunne on lajirajat ylittävä. Olemme vielä hevosihmisten joukossakin oma porukkamme.


Suomenhevosta sekä sen omistajaa pidetään usein persoonallisina, rentoina, perusmukavina. Joskus jääräpäisinä, mutta reiluina ja rehteinä tyyppeinä, periaatteellisina. Tosissaan voidaan tehdä, muttei vakavasti. Jos äityykin luulemaan itsestään liikoja, hevonen kyllä palauttaa maan pinnalle. Siitä syntyy taas yksi hauska kertomus, vaikka ylpeys saikin kolauksen. Kasvutarinoita ja yhteistä matkaa.


Suomenhevosen omistajuudessa pitääkin mielestäni olla jotain pientä ekstraa ja yhteisö, johon kuulua. Suomenhevosen omistaminen on kulttuuriteko. Pitää voida olla ylpeä hienosta ja ainutlaatuisesta hevosestamme. Jos ei me itse, kuka sitten?


Suomenhevonen on nykypäivää


Kaikki kunnia sotahevosille, jälleenrakennuksessa elintärkeille ja suomalaisten rinnalla kulkeneille hevosille, työhevosperinteelle ja historian kunnioittamiselle, mutta suomenhevosessa on niin paljon muutakin arvoa, ettei yksin tähän pidä jämähtää.


Suomenhevonen on nyt urheiluhevonen, kansainvälisesti kiinnostava paikallinen erikoisuus matkailussa, kestävä ja monipuolinen opetushevonen... Parhaimmillaan se on ihanteellinen työ- ja harrastuskaveri niin ammattilaiselle kuin amatöörillekin, nuorelle ja vanhalle, aloittelijalle ja kokeneelle.


Tässä päivässä, käytännön talliarjessa, yritystoiminnassa ja vapaa-ajalla. Suomenhevonen ei ole museoesine.


Erityisen mielenkiintoista on varsinkin näin kasvattajana miettiä, millainen mahtaa olla tulevaisuuden suomenhevonen.


Tulevaisuus riippuu siitä, onko suomenhevosten omistamiseen kiinnostusta


Suomenhevonen taipuu moneen, on historiansa aikana aina vastannut haasteeseen, joten luotan että se löytää paikkansa muuttuvassa maailmassa. Se on elinvoimainen hevosrotu niin määränsä kuin laatunsa puolesta. Meidän tehtävämme on pitää tilanne hyvänä myös tulevaisuudessa.


Keskustelu säilyttämisestä ja jalostuksen painopisteistä tähtää mielestäni ennen muuta siihen, että myös tulevaisuudessa olisi olemassa edelleen elinvoimainen ja terve, monimuotoinen sekä monikäyttöinen, kotimainen hevosrotu. Tietenkin tiedon lisääminen on hyvästä, mutta käytännön tasolla tämä työ ei tapahdu yliopistoilla, labroissa tai hankkeissa, vaan talleilla.


Konkreettisimmin tulevaisuuteen vaikuttavat tämän päivän hevoskasvattajien tekemät valinnat. Heitä taas ohjaa ympäröivä maailma, hevosten kysyntä sekä yleisesti kiinnostus sekä suhtautuminen hevosiin. Mikään tai kukaan näistä ei ole muista erillinen.


Miten päin asiaa tarkasteleekin, ajatuskulkuni kiertää aina loppujen lopuksi samaan toteamukseen: Suomenhevosenkin tulevaisuuden määrittää yksinkertaisuudessaan se, onko ihmisillä mielenkiintoa omistaa suomenhevosia.


Haluan uskoa että näin on, ja haluan omalta osaltani edistää tätä tavoitetta ja kannustan muita samaan. Jokainen löytää varmasti jonkin sopivan tavan olla osa hyvän kierrettä. Esimerkiksi tänään sen voi toteuttaa helposti somessa ottamalla osaa #munsuomenhevonen-juhlintaan.


Oikein hyvää suomenhevosen juhlapäivää!



Lammin Tila

0400-738827

info (at) lammintila.com

© 2016 Lammin Tila

Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now