DMRT3-mutaatiosta ja sen esiintymisestä myös suomenhevosissa on tiedetty jo aika kauan, mutta sitä on hyödynnetty hevosjalostuskentällä vielä vähänlaisesti.
Tutkimukset ja geenitestausfirmojen alennuskampanjat levittävät tietoisuutta ja testattuja hevosiakin alkaa nyt olla jo mukavasti.
Aihe on hyvin kiehtova, koska tällä yhdellä geeniparilla näyttää olevan todella iso vaikutus hevosen askellajeihin ja myöhempään kilpailumenestykseen.
Tiedosta on hyötyä sekä suomenhevosten ravi- että ratsuhevosjalostuksessa. Uskon myös että tulevaisuudessa hevosten jalostuksessa edetään genomijalostuksen suuntaan. Naudoillahan se on jo arkipäivää.
Mikä ihmeen "ravivarmuusgeeni?"
DMRT3-geeni tuottaa proteiinia, jolla on vaikutusta hevosen selkäytimen neuronien kehitykseen. Mutaatiolla on vaikutusta hevosen kykyyn säädellä liikkeitä, säilyttää liikkeiden koordinaatio ja rytmi kovassa ravissa. Sillä on todettu merkittävä yhteys hevosen ravikilpailutuloksiin.
Ominaisuus periytyy molemmilta vanhemmilta,jolloin jälkeläisen perimä voi tämän ominaisuuden suhteen olla A/A, C/A tai C/C.
C/C on ns. villihevosmuoto, A-alleeli on tullut siihen mutaation kautta. Kaikissa hevosroduissa tätä mutaatiota ei esiinny, mutta askellajiroduilla kyllä.
Arvoitukseksi jäänee, mistä tuo alleeli on tiensä suomenhevoseen löytänyt. Oma teoriani on, ettei ihan kaikkien takavuosien suomenhevosten sukutaulu välttämättä täysin pidä paikkaansa, ja onhan siellä kantakirjan alkuajoilla aika paljon sellaisiakin hevosia joiden polveutumisesta ei tiedetä mitään. ;)
Ruotsalainen Kim Jäderkvist Fegraeus on tutkinut tätä mutaatiota useilla eri hevosroduilla.
A/A on selkeimmin ravurin tyyppi, C/A- ja C/C-hevosista löytyy keskimäärin parempia ratsuja.
Abstrakti: Different DMRT3 Genotypes Are Best Adapted for Harness Racing and Riding in Finnhorses (researchportal.helsinki.fi)
PubMedistä löytyy myös lisää saman aihepiirin tutkimusabstrakteja, jos aihe alkoi oikein kiinnostaa. :)
Tutkimushankkeita suomenhevosilla
Olen vuosien varrella lähettänyt useasti tallini hevosten jouhinäytteitä geenitutkimuksiin, DMRT3:n esiintymistä ja vaikutusta on tutkittu ainakin DMRT3-tutkimuksessa 2014 sekä
Suomenhevosen geneettinen historia ja nykytila-tutkimuksessa (2017, juttu Hevosenomistaja-lehdessä 2019).
Tutkimuksiin osallistumalla olen saanut tietoa hevosistani pintaa syvemmältä. Tämä on kuitenkin pääosin hyväntekeväisyyttä ja lähtöisin halusta tukea suomalaista hevostutkimusta sekä suomenhevosrotua.
Omien hevostemme DMRT3-tuloksia
Olkoonkin vain yksi geenipari, jo omassa pienessä hevoslaumassani olen saanut käytännössä huomata eri DMRT3-tyyppien erot.
C/C-tyyppiä edustavasta Epeli Huiskosta on koko elämänsä ajan yritetty tehdä ravuria, mutta ratsuksi se on tähän mennessä näyttänyt oikeasti lahjoja. Nelivuotiaana se pääsi laatuarvostelufinaaliin ja pärjäsi sielläkin hienosti, lopulta aika vähäisellä ratsastustreenillä. Laukkaaminen ja hyppääminen ovat sille helppoja, ravaamista sen on pitänyt erikseen harjoitella.
A/A-tyyppiseksi testattu Juuli Milleri valitsee vapaanakin juostessaan mieluiten ravin, ja esimerkiksi hermostuessaan tai kiirehtiessään sattaa tarjota peitsikäyntiä. Tyypillinen A/A siis.
C/A-tyypin hevoset ovat jotain tältä väliltä, ja näin onkin tämän tyypin edustajien Elysettaren sekä Lumettajan kohdalla. Elysellä on kolme puhdasta askellajia, se osaa ravata mutta myös laukata. Raveissa se laukkasi lähes kaikissa starteissaan eikä saavuttanut mainittavaa menestystä. Lumettaja taas on tuntunut varsasta asti juoksijalta ja sen kanssa on tuntunut mielekkäältä tavoitella raviuraa. Se onkin jo nuorella iällä lunastanut lupaukset ja vähän päälle. :)
Yksi geenipari ei tietenkään ole tae onnesta, mutta...
Niin kiehtova kuin tämä koko löydös ja sen saaminen kaikkien ulottuville onkin, täytyy nyt kuitenkin todeta ettei tietenkään jokainen A/A-varsa ole automaattisesti ravitähti, eikä jokainen C/C-hevonen automaattisesti ulkona ravikilpailuista. Moni asia vaikuttaa lopputulokseen, eikä vähiten se mitä omistaja päättää hevosellaan tehdä.
A/A-hevosia on ratsuissakin ja C/A-hevosia varmaan joka puolella ja kaikissa hevosurheilun lajeissa, missä suomenhevosia käytetään.
Tällä yhdellä geeniparilla näyttää kuitenkin olevan sen verran iso vaikutus hevosen askellajeihin, että kiinnitän huomiota jalostusvalinnoissa myös tähän seikkaan, mikäli tietoa vain on saatavilla.
J-suunnan orille A/A on minun silmissäni selkeä markkinointivaltti, ja samaan tapaan näkisin että ratsun uralle varsaa suunniteltaessa kannattaa tähdätä C/C-tyyppiin.
Synninpäästö itseään moittivalle valmentajalle?
Tämä tieto voi antaa paitsi jalostuksellista hyötyä, myös parempaa ymmärrystä omaa hevosta kohtaan. Vika ei aina ole valmentajassa, jos pyörä ei pyöri.
Ei ole välttämättä ratsastajan vika jos nelitahtista laukkaa ei saada työstettyä kolmitahtiseksi tai käynti taipuisi peitsikäynniksi, vaikka kuinka treenattaisiin. Ongelma voi olla kirjaimellisesti hermorakenteessa, nämä on merkkejä A/A-tyypistä!
Samaten kaikista ei vaan löydy sitä ravivauhtia. Laukka voi olla aina vaan pinnassa vaikka kuinka paljon treenaisit, hoitaisit ja kikkailisit kengityksellä tai varusteilla. Kyse voi olla ihan vaan siitä että laukkaaminen on tälle hevoselle niin kovin paljon helpompaa kuin ravaaminen, ehkä se on C/C.
Nämä kaksi kuvitteellista valmentajaa voisivat vaikka kokeilla vaihtaa hevosia.
Comments