Yksi vuoden 2020 mielenkiintoisista päivityksistä Heila-jalostusjärjestelmässä on sukukatokerroin.
Heilassa uusia ominaisuuksia - sukukatokerroin rodun monimuotoisuuden tukena (Hippos.fi 14.1.2020)
Heila kertoo nämä tiedot kaikista tietokannasta löytyvistä hevosista, mutta minä keskityn suomenhevosiin.
Sukukatokerroin on kohtalaisen helppo laskea itsekin, mutta kyllähän valmis lukema nopeuttaa prosessia sekä helpottaa vertailemista. Näin tieto tulee myös useamman saataville.
Miksi sukukatokertoimella on merkitystä?
Rodun geneettisen monimuotoisuuden väheneminen, samojen geenien yleistyminen, aiheuttaa haasteita koko rodun terveelle tulevaisuudelle. Lisäksi on huomioitava, että kaiken perinnöllisen edistymisen taustalla on riittävä geneettinen vaihtelu. Terveen ja suorituskykyisen rodun edellytyksenä ovat osaltaan yksilöt, joiden perimän vaihteluun on kiinnitetty huomiota. - Heilassa uusia ominaisuuksia - sukukatokerroin rodun monimuotoisuuden tukena (Hippos.fi 14.1.2020)
Sukukatokertoimen tarkoitus on kuvata perimän monimuotoisuutta. Se ei yhden hevosen tapauksessa kerro koko rodun tilanteesta vielä mitään, mutta toisaalta, yksilöthän sen populaation muodostavat.
Aihetta googlatessani löysin monta aiheesta kertovaa koira- ja kissasivustoa, mutta hevosjalostuksen työkaluna sukukatokerroin on suomalaisille toistaiseksi vieraampi käsite.
Minun mielestäni on hyvä että jalostusorganisaatio ottaa aiheeseen kantaa ja tarjoaa tällaisia työkaluja.
Kasvattajan päätettäväksi jää, minkä painoarvon hän valinnoissaan asialle antaa ja käyttääkö näitä tarjottuja mahdollisuuksia. Minä näkisin asian niin että mitä useampi ottaa monimuotoisuuskysymykset edes jossain määrin vakavasti, sitä vähemmän suomenhevosen geeniperimä kokonaisuutena kapenee. Näin myös tulevaisuuden kasvattajilla on mistä valita.
Säilytys vs. jalostus
Viime vuosina puhe sukulaistumisesta, "erisukuisuudesta", sukusiitosasteesta ja geenipoolin kapenemisesta on noussut isoksi puheenaiheeksi erityisesti suomenhevospiireissä.
Varsamäärien vähetessä vuosi vuodelta herää huoli, riittävätkö hevoset enää tulevaisuudessa pitämään rodun elinvoimaa yllä, vai läheneekö sukupuutto.
Vaikka jalostus on valintaa, suomenhevosen kaltaisessa pienessä ja suljetussa populaatiossa täytyy huomioida myös säilytysnäkökulma.
Liiasta sukulaistumisesta on haittaa, eikä kerran katkenneita sukulinjoja tai kadonneita geenejä enää saa takaisin. Kun perimä on kaventunut liiaksi, ainoa keino lisätä monimuotoisuutta on risteyttää "uutta verta" jostain muualta.
Käytännön tasolla suomenhevosen tulevaisuus on yksityisten hevosenomistajien harteilla. Suomen valtiolla tai Suomen Hippos ry:llä ei omia hevosia ole eikä Luonnonvarakeskuksen geenivaraohjelmaa lukuunottamatta myöskään käytännön säilytystoimia.
Luke.fi: Eläingeenivarat
Suomenhevoselle avataan oma geenipankki (Luke.fi 23.4.2018)
Miten sukukatokerroin lasketaan?
Sukukatokerroin on todellisten ja mahdollisten esivanhempien suhde.
Esimerkiksi vaikkapa viiden sukupolven matkalla mahdollisia esivanhempia on 62. Jos sukutaulusta löytyy 58 eri nimeä, näiden suhde lasketaan jakolaskulla 58/62=0,935... Eli sukukatokerroin on viiden polven matkalta 93,5 %.
Suurin mahdollinen (ja tavoiteltava) lukema on 100 % eli 1 (62/62=1), jolloin sukutaulussa ei kertaannu yksikään nimi.
Mikä on hyvä sukukatokerroin?
Sukukatokertoimessa tavoitellaan mahdollisimman isoa lukua, eli mitä lähemmäksi 100% (1) päästään, sitä parempi tilanne on monimuotoisuuden kannalta.
Mitään virallista ohjeistusta siitä, mikä olisi "hyväksyttävä alaraja", ei ole. Sen päättää kasvattaja itse. Keskusteluissa usein esille nouseva luku on 90 %, jota moni pitää omana ohjenuoranaan. Eli mitä isompi, sen parempi, mutta ei alle 90 %.
Heila ottaa laskelmassaan huomioon viisi sukupolvea. Uskon tähän olevan syynä sen, että tätä takemmilla sukupolvilla ei ole enää katsota olevan merkittävää vaikutusta syntyvään yksilöön. Toisekseen ainakin se viisipolvinen sukutaulu taitaa löytyä jo kaikilta tämän päivän hevosilta ja on varmimmin oikea.
Jotkut haluavat laskea kertoimen esimerkiksi kuudella tai kahdeksalla sukupolvella, ja se on ok, antaahan se taas laajemman näkemyksen. Mielestäni on kuitenkin mielekästä vertailla keskenään vain sellaisia lukuja, jotka on saatu samalla datamäärällä.
Sukukatokerroinkin on vain yksi työkalu
Niin mielenkiintoista kuin näitä tietoja onkin tutkailla, oikotietä onneen ei tämäkään luku kerro. Jalostamme hevosia, emme numeroita.
Sukukatokerroin ei ota kantaa siihen, kuinka harvinaisia tai yleisiä sukutaulusta löytyvät nimet ovat. Jää siis edelleen ihmisen tehtäväksi määrittää suvun hyvyys, huonous, harvinaisuus tai yleisyys.
Aivan oma lukunsa on vielä paritettavien yksilöiden sopivuus toisilleen, varsaan kohdistuvat odotukset, rakenneominaisuudet ja monta muuta seikkaa. Nämä vaativat oman postauksensa. Iso tai pieni sukukatokerroin ei kerro mitään hevosen arvosta tai käyttöominaisuuksista.
Pelkkää sukukatokerrointa tuijottamalla voi siis mennä valinnoissaan pahasti metsään. Hevosjalostuksessakin kyse on kokonaisuudesta ja lopulta aina jonkinasteisesta kompromissista.