google.com, pub-7463296435306292, DIRECT, f08c47fec0942fa0
 
  • Admin

Kenelle suomenhevosia kasvatetaan?


Elegantti Huisko ensimmäisessä show-näyttelyssään Kausalassa 2016
Elegantti Huisko (i. Herkko Hurmaus, e. Elysetar, ei. Suikun Ralli) ensimmäisessä show-näyttelyssään Kausalassa 2016

Miisa Wikmanin blogikirjoitus Kenelle kasvatamme hevosia? (mwhevospalvelut.com) on todella mielenkiintoinen, silmiä avaava katsaus suomalaiseen hevosmaailmaan. Vaikka kirjoittaja korostaa ettei kyseessä ole millään muotoa tieteellinen tilastointi, uskallan väittää ettei tämä varmasti kaukana todellisuudesta ole.


Näistä luvuista ja kaavioista käy ilmi selkeästi, että ylivoimaisesti suurin osa kaikista Suomessa oleilevista hevosista ei ole minkään lajin kilpahevosia. Lukuun sisältyvät tietysti myös toipilaat, siitoseläimet ja varsat, mutta nämä huomioidenkin jää vielä merkittävä määrä hevosia.


Koko suomalainen hevosala nojaa käytännössä pitkälti harrastajiin. He työllistävät myös ne ammattilaiset, jotka näkyvät julkisuudessa.


Hevosia erilaisiin tarpeisiin


Pitkään on edetty sillä ajatuksella, että muihin tarpeisiin kyllä saadaan riittävästi hevosia urheiluhevosjalostuksen sivutuotteena. Positiivistahan tässä on se, että hevoselle on luultavimmin mahdollista löytää jokin järkevä käyttötarkoitus vaikka kilpaura ei urkenisi odotetulla tavalla.


Edelleen suuri enemmistö, noin 75 % suomenhevosista kasvatetaan (ainakin astutustilastojen perusteella) ravurin ura mielessä.


Nyttemmin olen ollut huomaavinani, että mielenkiintoa ihan tarkoituksellisesti hyväluonteisten harrastehevosten hankintaan löytyisi yhä enemmän. Vaatimustaso kasvaa, kenties nyt halutaan ostaa mieluummin "valmis" kiva harrastekaveri ratsastukseen kuin ryhtyä koulutusprojektiin uranvaihtajan kanssa.


Minulle suomenhevonen on ainoa oikea rotuvalinta, mutta kaikki eivät koe sitä samalla tavoin omakseen tai käyttöönsä sopivaksi. Siitäkin huolimatta, että suomenhevonen on sekä kokonsa, muotonsa että luonteensa puolesta varsin monimuotoinen rotu. Tarjontaa on kuitenkin harrastehevosmarkkinoilla niin paljon, että suomenhevonen pitää haluta nimenomaan siksi, että se on suomenhevonen. Jos kotimainen alkuperäisrotu ei näyttele omistajan arvomaailmassa kummoista roolia, hänelle on yhdentekevää onko tallissa ulkomaalainen tai vaikka sekarotuinen heppa, kunhan se toimii tarkoitetussa käytössä.


Suomenhevosia on isoja ja pieniä, enemmän ja vähemmän urheilullisia tyyppejä, on luontaisia ratsuja ja luonnonjuoksijoita, vielä varmaan löytyy ihan rehellistä työhevostyyppiäkin vaikka se onkin harvinaistuva jalostussuunta. Etsimällä kyllä löytyy varmasti jokaiselle sopiva hevoskaveri. Yksi tapa on tietysti vuokrata tamma ja teettää tilausvarsa mieleisestä sukuyhdistelmästä, mutta sekin on omanlaisensa arpa.


Aihetta sivusin myös kirjoituksessani suomenhevosten säilytyksestä ja erisukuisuudesta. Emme tiedä varmasti, mihin suuntaan maailma ja jalostustavoitteet muuttuvat tulevaisuudessa, joten on ihan hyvä säilyttää monimuotoisuutta jo siitäkin syystä että jatkossakin löytyy haluttuun käyttötarkoitukseen sopivia yksilöitä. Suomenhevonen on jo vuosisataisen historiansa aikana vastannut menestyksekkäästi monenlaisiin haasteisiin.


Samoin läheltä liippaa kirjoitukseni Tätä tarkoitan, kun puhun hevoskasvatuksen tavoitteellisuudesta. Urheiluhevonen on yleinen, muttei ainoa mahdollinen kasvatuksen tavoite.