Kun hevosenpidon, hevoskasvatuksen ja ylipäätään elämisen kustannukset suhteessa ihmisten tulotasoon tuntuvat vain kasvavan jatkuvasti, on hevoskimppojen määrän ja suosion kasvulle selkeä selitys.
Kimpalla tarkoitetaan yksinkertaisuudessaan kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhtymää, joka omistaa hevosen tai hevosia. Tietysti kimppa voi olla myös vuokraajana, jolloin yksi sopijaosapuolista on hevosen omistaja.
Useimmin kimpassa omistetaan ravihevosia, mutta uskon että tulevaisuudessa yhä yleisemmiksi muodostuvat myös kilparatsujen, siitostammojen ja harrastehevostenkin ympärille koottavat kimpat.
Tavoitteet ovat erilaisia, mutta kaikille onnistuneille kimpoille yhteistä ovat selkeät pelisäännöt, hyvin laaditut kirjalliset sopimukset, avoin ja aktiivinen tiedotus sekä tarkka taloudenhoito. Kimpanvetäjä on tässä paljon vartijana.
Kimpan koko ei yksin ratkaise kimpan onnistumista tai epäonnistumista. Kyse on laadusta, toimintatavoista sekä innostuksesta.
Miksi olisi järkeä kasvattaa kimpassa?
Ehkä selkein syy harkita kimppaomistamista ja -kasvatusta on kulujen jakautuminen. Kun menoja on jakamassa useampi osakas, hevoskasvatus ei käy niin paljon yksittäisen omistajan rahapussin päälle.
Toki se voi tarkoittaa myös sitä, että on mahdollisuus panostaa laatuun. Hyvän tamman hankinta, orien maksut, mahdollinen tamman ja varsan hoidon ulkoistaminen omien tilojen puuttuessa, eläinlääkärien ja kengitysseppien palvelut... Kaikkihan se maksaa rahaa.
Yhtälailla merkityksellinen syy lähteä kasvatuskimppaan voi olla esimerkiksi tahto tehdä jotain konkreettista suomenhevosen hyväksi, oppia hevoskasvatuksesta kokeneempien kimppakavereiden opastuksella, tai ihan vaan harrastaa yhdessä ystävien kanssa.
Ymmärrykseni mukaan kasvatuskimpat ovat harvemmin kovin isoja. Aika usein tilanne taitaa olla esimerkiksi sellainen, että kilpatamman lopettaessa uransa isompi kimppa puretaan, ja pari omistajaa jatkaa tamman kanssa siitosuralle.
Tämä on ymmärrettävää, koska siitostamman elämähän on normaalitilanteessa aika seesteistä - syömistä, tarhassa ja laitumella käyskentelyä sekä varsan hoitoa. Ei ole kilpailuja tai muita vastaavia tapahtumia kimppalaisten seurattavaksi (ainakaan ennen kuin kasvatit aikanaan toivottavasti aloittavat uransa), joten kaikille tämäkään ei sovi. Kasvatustakin pitää haluta harrastaa. Riippuu ihmisestä, onko vuosi lyhyt vai pitkä aika.
Mutta, kuten todettu, kimpan koko ei itsessään määritä onnistumisen mahdollisuuksia.
Tulot ja menot
Menoja kimpalle tosiaan kertyy myös hevoskasvatuksessa. Jos hyvin käy, varsoja myymällä ja mahdollisilla kasvattajapalkinnoilla pystyy kattamaan kuluja jonkin verran, mutta harva tälläkään toiminnalla taitaa todella tienata.
Vaikka ajatusmaailma sekä käytännön toiminta olisivat hyvinkin ammattimaisia ja tavoitteet korkealla, tulojen ja menojen jakautumista tarkastellessa täytyy todeta, että kysessä on useimmiten harrastustoiminta.
Päätöksenteko
Kuten aina ihmisten kesken, on täysin mahdollista että tulee myös erimielisyyksiä.
Siitostamman kohdalla sellaisia voivat olla esimerkiksi
orivalinta
tamman pitopaikan ja hoitajan valinta
varsan myymiseen liittyvät päätökset
varsan nimeäminen
ongelmatilanteiden ratkominen, esimerkiksi leikkaus- tai lopetuspäätös jos hevonen sairastuu
Kun omistajia on useampi, myös neuvoteltavaa ja keskusteltavaa tulee enemmän kuin yksin omistaessa. Siihen pitää olla valmis, ellei sitten ole erikseen sovittu että yksi osakas tekee päätökset ja muut ovat mukana ns. hiljaisina kumppaneina.
Monta sudenkuoppaa on jälleen mahdollista välttää keskustelemalla myös mahdollisista ongelmatilanteista etukäteen ja tekemällä huolelliset kirjalliset sopimukset.
Oma kokemukseni tammakimpasta
Meillä on yksi siitostammakimppa, kolmen hevosnaisen muodostama Team Jovive.
Kimppa syntyi yksinkertaisuudessaan halusta harrastaa suomenhevoskasvatusta kuluja hieman jakaen sekä laatuun panostaen. Kaikki olemme kiinnostuneita hevoskasvatuksesta ja tykkäämme puuhata varsojen kanssa.
Meillä on samantyyppinen koulutustausta hevosalalta, mukaanlukien kasvatusasioista, sekä jo pohjalla paljon kokemusta hevosten pidosta.
Mutta koska tilat ovat rajalliset, ei kaikkia varsoja voi pitää itsellä. Siksi piti löytää tamma, jonka varsat olisi mahdollisimman suurella todennäköisyydellä kohtalaisen helppo myös myydä.
Juulin käyttö on ainoastaan siitostammana. Tarpeen mukaan olemme järjestelleet sen ja varsan/varsojen sijoituspaikkoja joko omissa talleissa tai vieraalla. Päävastuu jokapäiväisestä hoidosta on sillä, jonka tallissa hevoset kulloinkin majailevat. Jatkuvaa venkslaamista emme harrasta, vaan päätös sijoituspaikasta tehdään tavallisesti noin vuodeksi tai puoleksitoista kerrallaan.
Syksyllä 2014 ostamamme tamma on ollut oikea kultakimpale - Juuli on tiinehtynyt tosi hienosti, hoitaa varsansa ensiluokkaisesti, on lempeä luonteeltaan ja kaiken lisäksi varsat ovat myös olleet tosi mieleisiä. Niitä on ilo lähettää maailmalle.
Orivalinnoista keskustelemme kokoustaessamme keväisin. Kaikki tutkivat tahoillaan oriehdokkaita ja -mainoksia, mutta myös näissä valinnoissa olemme sopineet linjauksista ja painotuksista. Lopullinen orivalinta on aina yhteinen päätös jonka takana kaikki seisovat - syteen tai saveen. ;)
Orivalintaprosessista olen kirjoittanut oman postauksensa, jonka pääset lukemaan tästä.
Kokonaisuutena voin siis todeta, että meidän tapauksessamme homma on toiminut tosi hyvin! Ongelmilta ei ole vältytty, mutta riidoilta kyllä.
Meidän tapauksessamme asiaa varmasti auttaa paljon se että olemme yleisesti hevosten pidosta hyvin samoilla linjoilla, kaikilla on myös muita omia hevosia tämän kimpan lisäksi, ja ihan se tosiasia että olemme ystäviä keskenämme, "samaa maata".
Tämän kokemuksen perusteella uskallan suositella kimppakasvattamista muillekin, toki tunnustaen tosiasian ettei se aina ole automaattisesti niin ruusuista. Tässä kuitenkin esimerkki hyvästä kokemuksesta, kun tyypillisempää on jakaa kauhutarinoita.