Instagramia selaillessani vastaan tuli talousbloggaaja, joka oli kysynyt seuraajiensa huonoimpia sijoituspäätöksiä. Silmääni osui vastaus "osuus ravihevosesta".
Ei kai kukaan ole tosiaan kaupannut ihmiselle osuutta hevoskimpasta jollain tuottolupauksilla?!
Valitettavasti näitäkin tarinoita on, ja niiden myötä karvaita pettymyksiä. Jos hevosen tai osuuden ostaa sillä odotuksella että siitä hyötyy taloudellisesti, todennäköisesti valitettavasti petaa itselleen pettymystä. Markkinoinnilla on tässä vastuuta. Ihmisen on ymmärrettävä mihin lähtee mukaan.
Hevosista ja hevosenomistamisesta voi kyllä saada irti paljon mielekästä sisältöä elämäänsä, mutta taloudellisesti tarkastellen kyseessä on harrastus, ja harrastukset maksavat.
Takeita ei ole yhtään mistään.
(Ravi)hevonen on parhaimmillaankin äärimmäisen epävakaa "sijoitus". Mitään takeita edes kilpailemisesta saati menestymisestä ei kertakaikkiaan ole mahdollista antaa.
Tänään terveenä ja elämänsä voimissa ostettu hevonen voi loukata itsensä tai vaikka kuolla ensi yönä.
Toistan: takeita ei ole yhtään mistään, ja se on elävien eläinten kanssa vain pakko hyväksyä. Hevonen on vieläpä moneen muuhun eläimeen verrattuna varsin tapaturma-altis ja herkkä sairastumaan.
Mitä kimppaomistamisesta saa?
Tiedostan että kimppoja on monenlaisia, mutta keskitytään tässä ravihevosen kimppaomistamiseen niin, että hevonen viedään valmentautumaan ammattitallille. Se lienee edelleen yleisin tapa omistaa kimpassa.
Tässä on oikeastaan kyse siitä, että mahdollisestaan hevoselle se kilpahevosen elämä ja kilpaura. Se vaatii rahaa, mutta kulut jakautuvat kun maksajia on monta.
Tietysti osakkaan pitääkin saada myös itselleen jotain. Ymmärrettävästi jossain vaiheessa alkaa kyseenalaistaa homman mielekkyyttä, jos ainoa jälki hevosesta on tililtä lähtevät kuukausimaksut.
Ravihevosen tapauksessa sitä vastinetta ovat esimerkiksi
Pieni kurkistus ravitallin arkeen ja kilpahevosten pitoon oman hevosen kuulumisten kautta.
Raviretket ovat omanlaisiaan elämysmatkoja. Varikkoalueella vierailu antaa raviretkeen oman säväyksensä.
Kilpailujen seuraaminen ja niiden spekulointi porukalla.
Ravien seuraamiseen tulee ihan uudenlainen näkökulma, kun myös oma hevonen kilpailee.
Hevosenomistajan status. Hevonen todellakin tekee hevosmiehen.
Sosiaalinen piiri. Ainakin tutuimmat kilpakumppanit omistajineen oppii tunnistamaan ja seuraamaan myös niiden suorituksia. Kimppalaistenkin kanssa solmitaan parhaimmillaan uusia todellisia ystävyyssuhteita, tai hevosesta tulee hyvä syy pitää yhteyttä.
Kimpan valtti on helppous
Kuten mikään harrastamisen muoto, ei kimppaomistaminenkaan kaikille sovi, mutta monelle tuntuu sopivan joko ainoana omistamisen muotona, tai niin, että omistuksessa on sekä kokonaan oma hevonen että osuuksia.
Suurin syy hevoskimpan osakkaaksi lähtemiseen on kulujen jakautuminen sekä helppous. Periaatteessa kimppaan mukaan lähtiessä ei ole pakko tietää itse hevosista mitään, kiinnostus riittää. Käytännössä kuitenkin kokemukseni mukaan suurimmalla osalla kimppaomistajista on myös jonkinlaista muuta hevostaustaa.
Kun kimppa on asiallisesti hoidettu ja tiedonkulku pelaa, luottamus säilyy ja mukana voi olla turvallisin mielin.
Osakas on vastuussa pääasiassa oman osuutensa hoidosta, eli sovitun kuukausimaksun maksamisesta sekä osuutensa myymisestä, jos jossain kohtaa haluaa luopua siitä.
Hän saa itse valita, kuinka aktiivisesti haluaa olla yhteydessä muihin osakkaisiin, vierailla tallilla tai raveissa tai ottaa osaa päätöksentekoon. Enin osa hevosen päivittäiseen elämään liittyvistä päätöksistä on ulkoistettu valmennustallille, ja isommista linjoista äänestetään.
Pakko ei ole itse liikahtaa aamu-, päivä- ja iltatalliin joka päivä, laskea ruokintaa ja ostella rehuja, valjastaa hevosta 3-5 kertaa viikossa, kuljettaa klinikalle tai raveihin tai huolehtia hevosen laskujen maksamisesta tai ylipäätään stressata mistään hevosen arkeen liittyvästä, olettaen tietysti että luottaa kaikkien asianosaisten tekevän voitavansa hevosen eteen.
Jos oma elämä on kovin kiireistä, kimppaomistaminen on helppo tapa olla mukana hevostouhussa ilman että siihen tarvitsee pistää määräänsä enempää paukkuja.
Elämäntilanteitakin on monenlaisia, ja esimerkiksi pikkulapsiarjessa on helpottavaa tietää että hevonen tulee hoidetuksi ja valmennetuksi vaikka itse en pystyisi panostamaan siihen aikaa ja muita resursseja niin paljon kuin haluaisin.
Yksin vs. kimpassa omistaminen
Itselleni ehkä isoin miinus kimppaomistamisessa on se, että oma suhde hevoseen jää väkisinkin etäisemmäksi kuin omassa kotitallissa asuvan hevosen kanssa. Hevosen näkökulmasta sen koti ja omat ihmiset ovat siellä tallilla.
Suhde syntyy sillä että viettää hevosen kanssa paljon aikaa. Jos haluaa vastata hevosen hoidosta ja valmentamisesta itse ja luoda siihen henkilökohtaisen tiiviin suhteen, parempi valinta on ostaa hevonen kokonaan itselleen ja pitää sitä omassa tallissa.
Jos haluaa päättää kokonaan yksin hevosensa asioista, on parempi hankkia kokonaan oma hevonen. Kimpassa isoista linjoista äänestetään ja enemmistön kanta ratkaisee, ja tietysti valmentajan sana painaa myös paljon.
Kaikki harrastukset maksavat!
On toki olemassa hevosia, jotka elättävät itseään palkintorahoilla tai jopa tienaavat enemmän kuin kuluttavat. Ne ovat kuitenkin selkeä vähemmistö kaikista kilpailevistakaan hevosista.
Valitettavan yleinen harhaluulo on, että hevosenomistamisella voisi tienata. Kyllähän lähtölistoissa näkyvät voitto- ja palkintosummat ovat näyttäviä, mutta luvut asettuisivat paremmin mittasuhteisiin jos ravien lähtölistoihin painettaisiin myös summat, jotka hevoseen on sen elämän aikana kulutettu.
Hevosen pitäisi juosta radalta arviolta noin 18-20 000 € vuodessa, jotta se kattaisi kulunsa. Minun vetämissäni kimpoissa veroilmoitusta ei ole tarvinnut toistaiseksi täyttää vielä kertaakaan. Jos niin jonain vuonna käy, se on niin kutsuttu positiivinen ongelma. ;)
Alleviivataan nyt vielä kerran: hevosenomistamiseen pitää suhtautua harrastuksena, johon kuluu rahaa todennäköisesti moninkertainen määrä mahdolliseen tuottoon verrattuna.
Se, onko rahamäärä iso vai pieni, riippuu mittakaavasta ja näkökulmasta.
Kimpan koosta riippuen kuukausimaksut ovat 10-20 osuuden kimpoissa tyypillisesti jotain 50-150 euron väliltä kuukaudessa. Se on iso raha jos ajattelee sen pelkästään menetyksenä mahdollisesta muusta, mutta pieni summa jos vertaa siihen että vastaisi kaikista hevosen kuluista yksin.
Maksuilla katetaan hevosen juoksevat kulut, ja hyvin hoidetussa kimpassa tilille kerätään myös puskurirahastoa esimerkiksi isomman eläinlääkärilaskun varalle, mutta ylen määrin rahaa ei tilillä haudota.
Rahat eivät kasva korkoa ja se kuluu, mikä hevosen tilille tulee. Hevonen on huono sijoituskohde eikä sitä minun mielestäni pidäkään sellaisena ajatella.