Lammin tilan hevosten emälinjoja esittelevän artikkelisarjaa jatkaa ensimmäinen oma suomenhevoseni Elysetar 2018-05RJ. Ulkopuolisen silmiin tämä tamma ei ehkä ollut kovinkaan erikoinen, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli hyvin merkittävä hevonen. Siksi tämä postaus on nyt vähän erilainen kuin aiemmat sukukatsaukset.
Elysettaren maallinen vaellus päättyi tammikuussa 2021 Kausalaan Liha-REMin teurastamolle ilman sen suurempaa dramatiikkaa, päätös oli harkittu. Alkoihan sillä olla jo vaivoja, mutta kokonaisuutena voidaan todeta että se sai lähteä tyylilleen sopivasti "saappaat jalassa".
Luopumisen tuskaani helpottaa ajatus etten pitkittänyt päätöstäni liian pitkään ja pystyin pitämään tammalle lähes kymmenen vuotta sitten antamani lupauksen, että olisin sen viimeinen omistaja.
Jättihän tamma jälkeensä tyhjän tilan. Voisi kai sanoa suuret saappaat seuraajansa täytettäväksi, mutta oikeastaan en usko että se olisi edes mahdollista. Hevosia meillä tulee olemaan jatkossakin, mutta tuskin mitään samanlaista kuin Elysetar.
Opettaja monessa
Ostin Elpan netti-ilmoituksen perusteella, päivän retki Pohjanmaalle teki minusta elämäni ensimmäisen suomenhevosen omistajan. Koppi perässä sinne ajettiin. Jokin tammassa viehätti, ja taas kerran kävi näin että tunnepitoinen päätös piti perustella järkisyillä.
Minulle Elppa on ollut monessakin mielessä tärkeä opettaja. Ensin oli tarkoitus ajaa kilpaa, sittemmin suunnitelmat muuttuivat, ja alettiin treenata ratsuhommia ja viimeiset vuotensa Elppa vietti siitostamman ja seurahevosen elämää.
Ihan jokapäiväisessä arjessa tämä herkkä mutta luja tamma on koulinut minua enemmän kuin moni muu hevonen yhteensä. Kaikki hevoset opettavat jotakin, mutta Elysettaresta saattoi sanoa, että se toden teolla koulutti ihmistä. Liioittelematta voinen sanoa, että kyseessä oli keskimääräistä älykkäämpi yksilö. Erityisesti se edellytti käsittelijältään nöyryyttä - tämä hevonen todellakin tiesi omat voimansa ja massojemme eron, näki tilaisuutensa ja toi mielipiteensä esiin niin hyvässä kuin pahassa.
Jos sen kanssa ajautui erimielisyyteen, tamma ei alkanut ensimmäiseksi riehumaan, mutta silmässä välähti sen näköisesti, kuin se olisi sanonut "voidaanhan me painia jos haluat, katsotaan mihin se johtaa." Elysen kanssa toimiakseen piti olla aina itse valmistautunut, vähän ovelampi, aina pari askelta edellä ja koko ajan hereillä.
Näinhän moni sanoo, että ne vähemmän helpot hevoset opettavat eniten. Elysekin oli kyllä kiltti tamma, muttei nöyrä.
Kasvatushommaa lähdettiin harjoittelemaan, kun ensimmäinen varsa päätettiin laittaa alulle ns. tilausvarsana ystävälle kesällä 2012. Olin itse lähdössä vaihto-opiskelemaan, Johanna oli lupautunut ottamaan Elysen siksi aikaa ratsastettavakseen. Hän oli omaakin hevosta vailla, joten hetken harkinnan jälkeen tuumasimme että miksipä ei. Jostain on aloitettava.
Elppa osoittautuikin varsinaiseksi supermammaksi. Tämä oli hänen juttunsa. Kaikenlaisia pelkoja oli kyllä etukäteen, mitään varmuutta ei ensikertalaisella kasvattajalla ollut mistään, mutta Elppa hoiti sekä varsomisen, varsan hoidon että vielä bonuksena orpovarsankin kesällä 2013 juuri niin oppikirjamaisesti kuin vain voi. Myös niinä vuosina, jolloin sillä ei ole sittemmin ollut omaa varsaa alla, se on ansiokkaasti avustanut Juulia varsojen kanssa.
Ikimuistoiset kantakirjausreissut
Elysetar on syntynyt Lapualla vuonna 2005, ja ehti kiertää muutamalla eri omistajalla ennen päätymistään meille vuonna 2011. Kantakirjaan se esitettiin syksyllä 2013. Kyllä, luit oikein - hoidettuaan kesän 2013 omaa esikoistaan ja orpovarsaa, lastasimme koko jengin autoon lokakuussa kahtena peräkkäisenä päivänä ensin Lappeen ja sitten Kouvolan näyttelyihin.
Varsat hoitajineen jaksoivat hienosti kahden päivän näyttelyputken, tamma malttoi suorittaa käyttökokeet ja meni kirjoihin molemmille suunnille mille sitä tarjottiin. Tämä oli henkilökohtaisesti aika merkittävä saavutus ja rohkaiseva kokemus, vaikka pisterivit, arvostelut ja palkinnot eivät annakaan aihetta erityiseen henkseleiden paukutteluun. Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen, olihan siellä kasia ja ysiäkin. :)
Myös varsat "Peppi" ja "Ukko" aivat näyttelynjärjestäjiltä kiitosta hienosta käytöksestään. Mainittakoon vielä että tässä vaiheessa kohdussa kasvoi myös seuraava "elppalaisten" ikäluokka, joka tuolloin nimettiin työnimellä "Herra Tossavainen". ;)
Suvusta
”Elppa” edustaa Riuskan-Liisun emälinjaa. Sukuposti kertoo Riuskan-Liisun olleen 152 cm korkea, vuonna 1929 Tuusniemellä syntynyt ja Riistavedellä 1933 ilman palkintoa kantakirjaan hyväksytty tamma.
Suikun Rallista (kuollut 2014) jäi 77 jälkeläistä, joista selvästi paras ravihevonen on tiensä ravikuninkaaksi asti raivannut Costello (e. I.P. Pilkku, ei. A.T. Vinski). Se näyttäisi olevan myös ainoa suoran isälinjan jatkaja. Elpan lisäksi muutama muu suikunrallilainen tamma on kirjattu R- tai J-suunnille.
Harvinaistuva emälinja
Emälinja näyttäisi olevan harvinaistumaan päin. Juoksijoita se ei ole tuottanut kovin montaa, ja viime vuosina useimmat syntyneet varsat vaikuttaisivat ainakin orivalintojen ja kuvien perusteella suuntautuvan ratsusuunnalle. Tällä tavoin tätä haarautumista pikkuhiljaa tapahtuu ja R-suunta saa "uutta" jalostusmateriaalia. Täysin sammumassa suku ei ole, lisääntymisikäisiä tammoja on vielä.
Omalta osaltaan Elysettaren astuttaminen on siis ollut myös suomenhevosrodun monimuotoisuuden säilytystyötä, ja toivottavasti sen kolme tytärtä Epona, Elegantti ja Eliitti edelleen jatkavat emälinjaa tahoillaan. Itselle tehty ja kotiin jäänyt Epeli kyllä sekin edustaa sukuaan, vaikka ei ruunana voikaan sitä jatkaa.
Elpan emä Elysee on itse ollut OK-juoksija ja emälinjan tuotoksista tähän asti nopein 27,7a-ennätyksellään ja vajaan 14.000 euron tienesteillään. Elpan veljet Uusi-Vokkeri (i. Vokker) ja Uusi-Vieskeri (i. Viesker) ovat startanneet ja Uusi-Vieskeri saavuttanut jopa tähtiajan 28,9.
Elysen oma raviura jäi aika tyngäksi, vaikka ehti sekin sentään 16 starttiinsa ravata ennätyksen 35,3. Se olisi riittänyt J-kantakirjauksessa III-palkintoon, ellei laukkaprosentti olisi ollut niin suuri (85 %), minkä takia tamma jäi ilman palkintoa. Onneksi R-suunnan kirjauksessa laukkaaminen oli puolestaan jopa toivottavaa. 😉
Minulla on käsitys, että useampikin emälinjan hevosista olisi päätynyt ratsun uralle joko suoraan tai lyhyen raviuran jälkeen, ja viime vuosina syntyneissä varsoissa on useampiakin R- ja P-suunnan isiä.
Elysettaren varsat
Elysetar teki neljä varsaa, joista vanhin, Epona Huiskoksi ristitty tamma siis syntyi 2013. Elppa on jättänyt varsoihin leimansa: niillä on puhtaat askellajit, voimakas oma tahto mutta myös viisas katse.
Rakenteessa ei ole suuria virheitä, jos nyt ei erityisesti silmään pistävää wau-efektiäkään. Etenkin jalat ja kaviot ovat olleet koko porukalla suorat ja hyvät, mihin olen hyvin tyytyväinen. Juoksijasukuisessa tammassa on tässä tilanteessa se hyvä puoli, että R-suunnan oreissa on sukujen osalta paljon valinnanvaraa, ja ominaisuuksiltaan katsoisin itsekin Elpalla olleen eniten annettavaa R-suunnalle.
Neljästä varsasta kaksi on ratsuisistä ja kaksi J-suunnan oreista. Näistäkin toinen, vieskerinvalolainen Epeli, on sittemmin siirtynyt täysipäiväiseksi ratsuksi.
Älyä näillä hevosilla on ehkä vähän liiankin kanssa, eikä aina niin toivottavissa tilanteissa. Myös pieni kääntösäde ja kuopimistaipumus ovat selkeästi emältä perittyjä tai opittuja juttuja. 😉
Kuvaavia sanoja ovat myös peruskiltti ja viisas, nämä hevoset ovat ilmeikkäitä ja persoonallisia. Tammat tuntuvat olevan vähän terävämpiä liikkeissään ja mielipiteissään, Epeli-ruuna ottaa asiat yleisesti ottaen rauhallisemmin. 😉
