Kun halutaan antaa varsalle parhaat mahdolliset eväät elämään ja tulevalle kilpauralle, täytyy jo tiineysaikana pyrkiä mahdollisimman hyvään. Yksi tärkeä kulmakivi on tamman ruokinta, saahan tamma siitä myös varsan rakennusaineet.
Periaatteessa ruokinta-asiat eivät ole kovin monimutkaisia, mutta käytännössä niiden kanssa joutuu joskus kikkailemaan, jotta kokonaisuus on paras mahdollinen. Jos oma tietämys ruokinnan perusasioista on liian hatara, on myös helppo ajautua vääriin ratkaisuihin mainosten perusteella. Useimmiten kun mainoksissa ylikorostuu jonkin yksittäisen lisäravinteen (hyväkatteisen purnukan) merkitys, vaikka näillä tuotteilla pitäisi tehdä vain hienosäätöä ruokintaan. Ollaan väärällä tiellä, jos ruokinnan suunnittelu aloitetaan lisistä tai väkirehuista.
Lähtökohta kun on kaikessa ruokinnassa tietenkin se hevosen tärkein perusrehu, heinä. Hämmentävää miten helppo se on unohtaa. Samoin jos ruokinnassa on epätasapainotilanne tai ongelmia, kokemus on osoittanut (joskus kantapäänkin kautta) että usein parempi keino on karsia kuin lisätä mitään, tai ainakin pysähtyä miettimään hetkeksi ennen mitään muutoksia.
Suomen oloissa käytännössä kaikki hevoset tarvitsevat heinän oheen kivennäislisän sekä talvella vitamiinilisää, mutta väkirehujen ja lisien osalta onkin sitten jo enemmän vaihtelua.
Heinäanalyysi kertoo, mitä tarvitaan lisäksi
Kun heinät viljellään hevosille itse, on vähän luonnon armoilla siinä mielessä, että joutuu periaatteessa ottamaan sen mitä tulee, ellei nyt käy niin surkeasti ettei heinää saa lainkaan tai sato menee jostain syystä pilalle.
Ostoheinää etsiessä pääsee valitsemaan, keneltä ostaa ja mitä ostaa. Ostorehukaan ei tee aina autuaaksi, ja jonkun sitä on joka tapauksessa viljeltävä.
Analyysin teettäminen heinästä on tärkeä vaihe ruokinnan suunnittelussa. Näytteeseen pitäisi saada mahdollisimman hyvä otos, ja eri lohkoilta ottaa omat näytteet koska pelloissa on eroja. Itse olen nyt jo useamman vuoden ajan teettänyt analyysit Seilabilla, mutta muitakin labrapalveluja löytyy.
Osa viljelijöistä ja jopa hevosihmisistä viitsii yhä edelleen vähätellä heinäanalyysin merkitystä. Luulen, että tässä sekoitetaan heinän hygieeninen laatu ja ruokinnallinen laatu. Hygieenistä laatua, kuten pölyävyyttä ja tuoksua, arvioidaan aistinvaraisesti. Heinän lehtevyys tai kortisuus, väri ja muu ulkonäkö kyllä antaa viitteitä siitä mitä heinä sisältää, mutta varmuutta siitä ei voi mitenkään saada ilman labraa. Tai jos jollakin oikeasti on sellainen silmä jolla vaikka sokerin tai sulavan raakavalkuaisen määrän erottaa kortta katsomalla, luulen että kyseessä on jokin musta magia.
Käytännön tasolla varsinkin itse viljeltyä heinää harvemmin tulee lähdettyä vaihtamaan toiseen, vaan se on otettava mitä saa. Analyysi kuitenkin antaa suuntaa siihen, mitä tarvitaan heinän lisäksi jotta ruokinta saadaan hevosen kannalta sopivaksi.
Millaista ruokaa laidunkauden jälkeen?
Kun analyysi tulee, on aika aloittaa varsinainen ruokinnan suunnittelu. Itse käytän HOPTI-ohjelmaa, jonka käyttöä harjoiteltiin jo ammattikoulussa, mutta jonka käyttöön ei lähtökohtaisesti tarvita tutkintoa.
Verkkoversioon saa ostettua Hevostietokeskukselta käyttöaikaa pariksi viikoksi kerrallaan, ja se on tähän asti riittänyt kivasti oman tallin hevosten laskelmien tekoon. Tyypillisesti ajankohta on loppukesä tai syksy, kun laidunkausi lähenee loppuaan ja suunnitellaan tulevaa talvea sekä sisäruokintakautta.
Hoptiin syötetään ensin heinästä saadut arvot sekä ruokittavan hevostyypin pohjatietoja (esim. suomenhevonen/siitostamma/600 kg, rehunkäyttökyky...). Ohjelmassa on valmiina ns. taulukkoarvot, jotka on tehty antamaan viitettä kunkin erilaisen hevostyypin ja -ryhmän ravinnontarpeesta. Yksilölliset erot tulevat tietysti myös kuvioon, mutta siitä lisää edempänä.
HOPTI-laskelma antaa hyvän yleiskatsauksen tamman ravinnonsaantiin ja ruokintaan. Erityisesti tykkään siitä, miten HOPTI-taulukko paljastaa epätasapainon, yksittäisenkin kivennäisaineen, hivenaineen tai vitamiinin puutoksen tai liikasaannin, ja pystyn näin miettimään, miten tasapainotan tilannetta.
Ohjelmassa on valmiina suurin osa Suomessa myytävistä hevosrehuista valmiina, jolloin taulukkoon tarvitsee syöttää vain valittu rehu ja syöttömäärä kiloina. Näin rehuja ja niiden ravintoainepitoisuuksia on aika helppo myös vertailla.
Joskus kyllä iskee tuskastuminen, kun jotain yksittäistä ravintoainetta ei vain saa "vihreälle" ilman että syöttömäärät pomppaavat valtaviksi ja jonkin rehun lisääminen taas voi aiheuttaa sen että muut taulukon arvot heittävät kuperkeikkaa.
Joka tapauksessa ruokintaa on tarkasteltava aina kokonaisuutena, ja pyrittävä kaikilta osin - sekä ravitsemuksellisesti, käytännön tallityön että hinnan puolesta - parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Mitä vähemmistä eri purkeista ja säkeistä hevosta tarvitsee ruokkia, sen parempi. Kuitenkin täytyy varmistaa että se saa kaiken tarvitsemansa.
Siitostamman ruokintaa käytännössä
Tiineys aiheuttaa tamman ruokintaan erityisiä muutoksia vasta viimeisten kolmen kuukauden aikana. Jos tammalla ei ole edellistä varsaa alla, sitä siis ruokitaan sen rodun, koon ja käytön perusteella kuten muitakin hevosia. Jos perusruokinta on kunnossa, viimeiselle kolmelle kuukaudelle tarvitaan käytännössä vain proteiinilisää. Mitä paremmin tamma saa tarvitsemiaan ravintoaineita heinästä, sitä vähemmän tarvitaan muita rehuja sen lisäksi.
Niin hyvä työkalu kuin tuo laskelma onkin, se antaa vasta lähtökohdan. Hevosissa on todella merkittäviäkin yksilöllisiä eroja, ja ruokintaa pystyy edelleen optimoimaan kun hevosta seuraa ja tarkkailee päivittäin. Laskelmakaan ei ole erehtymätön ja minä, ihminen, ne luvut sinne syötän, joten virheenkin mahdollisuus on aina olemassa.
Kesäisin hevoset laiduntavat mahdollisimman paljon, ja luotan että laidunruoho täyttää tammankin tarpeet isolta osin, onhan se hevoselle lähtökohtaisesti se kaikkein lajinmukaisin, sulavin ja sopivin rehu. Alueemme petotilanteen vuoksi olen päätynyt ottamaan hevoset sisälle talliin yöksi. Käytännössä ne siis syövät päivisin laidunruohoa ja sisällä ollessaan kuivaheinää.
Varsinkin imettävä siitostamma tarvitsee reilusti energiaa. Ensikertalainen kasvattaja saattaa yllättyä ruuan määrästä, mutta imettävä tamma syö ihan todella yhtä paljon tai jopa enemmän kuin kilpahevonen, ja vettäkin voi mennä kesäkuumalla sen 100 litraa vuorokaudessa.
Hyvää tässä on se, että korkeakaan heinän sokeriarvo aiheuttaa vain harvoin näiden hevosten kohdalla ongelmia. Kasvaville varsoille ja tammoille sopii syöttää ns. vahvaa heinää, koska kulutuskin on suurta. Kevyessä käytössä olevilla harrastehevosilla tai jo aineenvaihduntaongelmista kärsivillä hevosilla tuo sokeri muodostuu valitettavan usein kompastuskiveksi.
Meillä ei ole oikein käytännön mahdollisuutta vapaaseen heinäruokintaan, mutta siitostammojen ja varsojen kohdalla näkisin senkin harkinnan arvoisena vaihtoehtona.
Käytännössä meillä kuluu tammojen ruokinnassa heinän lisäksi reippaita määriä kauraa, kivennäislisää, proteiinirehuja ja imetysaikana vielä energialisäksi rypsi-/rapsiöljyä. Se on todettu meillä tosi hyväksi energialisäksi tilanteissa, jolloin kauraa menee jo ns. maksimimäärä mutta tamma näyttää silti hoikistuvan (loishäädöt ja hammashuollot meillä tehdään säännöllisesti, niitä ei pääse syyttämään).
Sisäruokintakaudella kaikki hevoset saavat meillä myös monivitamiinilisän ja parina viime vuonna olen vaihtanut suolakivet kaurojen seassa syötettävään merisuolaan.
Tammoissakin on eroja - on ns. hyviä rehunkäyttäjiä jotka pitävät kiloistaan kiinni imettäessäänkin, ja sitten niitä jotka näyttävät "antavan kaikkensa" varsalle ja hoikistuvat hyvinkin nopeasti kun maidontuotanto lisääntyy. Jälleen tullaan siihen toteamukseen, että hevosen päivittäisen hyvinvoinnin kannalta tärkein tekijä on sen hoitaja ja hänen osaamisensa.
Se mitä ei heinästä saa, on otettava säkistä
Parina vuonna meillä on käynyt niin köpelösti, että heinäanalyysi on paljastanut valkuaisen määrän jääneen liian alhaiseksi. Se tarkoittaa käytännössä reipasta menekkiä proteiinirehuille, joissa kyllä onneksi löytyy valikoimaa.
Vaikka rahanmeno onkin melkoista, olen silti tyytyväinen että minulla on käytettävissäni tämä tieto. Tiedän myös tarkalleen mitä pitää ostaa, eikä rahaa siten mene hukkaan vääriin rehuvalintoihin tai ylisyöttöön.
Varsa siirtyy kiinteisiin
Varsa maistelee rehuja, heinää ja ruohoa jo imetysaikana, mutta varsinaista omaa rehuannosta niille alan antaa yleensä vieroituksen lähestyessä, ja lopullisesti ne siirtyvät omille rehuille kun vieroitus etenee ja varsa muuttaa omaan karsinaansa noin puolen vuoden iässä.
Tämän jälkeen varsan ruokinnassa pyritään lihavuuskuntoa ja kasvun vaihetta tarkkaillen antamaan sille riittävästi evästä, mutta yleensä siihen ovat meidän suomenhevosten kohdalla riittäneet heinä, kaura, kivennäislisä, proteiinilisä, vitamiinilisä sekä suola. Talviaikaan pitää tietysti vielä huomioida myös lämmöntuotantoon kuluva energia.
Liian voimakas ruokinta voi altistaa kasvuhäiriöille, mutta toisaalta varsa tarvitsee kasvuunsa aika rutkasti energiaa. Tasapaino ja hevosen tarkkailu ovat jälleen tärkeitä. Oikein voimakkaasti kasvaessaan varsaa voi olla vaikeaa pitää hyvässä lihassa, vaikka se söisi kuinka hyvin, mutta tilanne tasaantuu kasvupyrähdyksen laantuessa. Optimitilanne olisi tietysti, jos varsa kasvaisi tasaisesti mutta jatkuvasti. Tässäkin on eroja sekä yksilöiden että sukujen välillä.
Tamman osalta ruokintaa pääsee vähän keventämään kun imetys jää pois. Maidontulon lopettamiseksi väkirehuannos voidaan jättää joksikin aikaa jopa kokonaan pois tai ainakin vähentää reippaasti. Harvoin maidontuotannon alasajossa onkaan meillä ollut mitään ongelmia. Utaretta pitää tietysti tarkkailla ja lypsää ihan pahimmat paineet pois tamman olon helpottamiseksi, mutta yleensä tilanne tasaantuu suht nopeasti varsinkin jos tammakin on itse jo valmis lopettamaan imetyksen.
Vieroitusmenetelmät vaatinevat ihan oman postauksensa, mutta meillä hyväksi on todettu asteittainen vieroittaminen noin puolen vuoden iän paikkeilla, kuitenkin mieluummin vähän myöhemmin kuin liian aikaisin.
Kevättalvella tiine tamma saa tässä kohtaa pienen "hengähdystauon" ennen kuin kohdussa kasvava seuraava varsa alkaa taas vaatia enemmän tilaa ja energiaa.
Samaan aikaan lähenee taas myös uusi laidunkausi.
Lisää ruokinta-aiheista
Tämän kirjoituksen tarkoitus on etupäässä kertoa, miten minä hyödynnän saamiani oppeja käytännössä omiin hevosiini omassa tallissani. Pohjalla on teoriaopintoja alan kouluissa, mutta se kuuluisa hiljainen tieto karttuu vasta kokemuksen, käytännön ja erilaisten hevosten myötä.
Hevostenkin ruokinnasta opitaan jatkuvasti lisää, joten hienosäätöä ja uutta oppia tulee edelleen. Vielä kun oppisi saamaan tuolta pelloista ylös sellaista heinää, ettei sen oheen tarvittaisi juuri mitään muita rehuja... ;)
Lisää tietoa siitostamman ruokinnasta löydät esimerkiksi Hevostietokeskuksen sivuilta ja Leena Jokisen ruokinta-aiheisesta blogista.
Huom. Vaikka linkit vievät osin maksullisiin palveluihin, nämä eivät ole maksettuja mainoksia.