google.com, pub-7463296435306292, DIRECT, f08c47fec0942fa0

Tammapalkkiot uudistuivat

Jalostuksen ja raviurheilun katto-organisaatio Suomen Hippos ry tiedotti 17.9.2020 uudistuvista tammapalkkioista.


Lue lisää: Tammapalkkion tavoitteena on edistää laadukkaiden lv- ja sh-siitostammojen jalostuskäyttöä (hippos.fi)


Kahdesti Laatutammapalkinnolla palkittu Juuli varsansa Hehkun kanssa vuonna 2017

Tämä uudistus on lähtöisin muutaman vuoden takaisesta peliyhtiöiden yhdistymisestä. Fintoto Oy lakkasi olemasta, kaikki ravipelit siirtyivät Veikkauksen alle ja toto-peleistä(kin) kertyvä raha kiertää takaisin hevosalalle nyt Maa- ja metsätalousministeriön kautta.


Lue lisää: Hevostalouden edistäminen (mmm.fi)


Kyseessä ei ole toki ensimmäinen viilaus hevoskasvatuksen palkkioihin edes minun parikymmenvuotisen hevostelu-urani aikana, mutta aika näyttää kauanko tämä järjestelmä on voimassa ennen kuin seuraavat muutokset koetaan ajankohtaisiksi.


Kovin tiuhaan niitä ei kuitenkaan mielestäni kannattaisi muutella, koska varsinkaan hevoskasvatuksen kentällä mikään isompi muutos ei tapahdu kovin nopeasti ja (positiivisten) vaikutusten näkymiseen menee lyhimmilläänkin vuosia.


Joka tapauksessa pidän tätä uusinta päivitystä aika lupaavan kuuloisena. Aiemmin maksettiin rahapalkintoja hevosten jalostusarvostelussa käyttämisestä, mutta kirjauskaan ei vielä tarkoita että tamma varsoisi koskaan. Tuntuu loogiselta, että hevoskasvatuksen edistämiseen tarkoitettu raha maksetaan nimenomaan syntyneestä varsasta.


Laatutammoista tammapalkkioihin


Aiempi pyrkimys kannustaa nuorten ja laadukkaiden tammojen siitoskäyttöön oli 3-8-vuotiaille varsoneille tammoille maksettu Laatutammapalkkio, jota maksettiin tamman BLUP-indeksin perusteella paremmuusjärjestyksessä joillekin kymmenille tammoille, kuitenkin samalle tammalle enintään kahdesti.


Tammapalkkiot on vuodesta 2020 alkaen pistetty uusiksi sekä suomenhevosten, lämminveristen, ratsujen että ponien osalta. Tällä mennään toistaiseksi, tai kunnes toisin tiedotetaan. Nyt keskityn suomenhevosiin - osin jakaakseni tietoa, osin selvittääkseni uutta järjestelmää itselleni.


Elysetar J-suunnan ajokokeessa 2013. Tuolloin maksettiin vielä palkituille tammoille rahapalkintoja kantakirjauksesta, mutta Elysellä ei niihin ollut mahdollisuutta. Se kirjattiin ilman palkintoa. Kuva Satu Pitkänen

Uusi tammapalkkiojärjestelmä suomenhevosten osalta


Tämä(kin) seikka on tietysti hyvä hevoskasvattajan ottaa haltuun vähintään termien osalta. Lisäksi on hyvä selvittää itselleen, onko palkkio ns. automaattisesti maksettava vai pitääkö sitä erikseen itse muistaa hakea.


Tammapalkkio maksetaan varsomisesta, kun tamma täyttää ehdot.


Suomenhevosen tapauksessa varsoneen tamman pitää olla joko

  • Juoksijasuunnan tamma, jolla on korkea BLUP-indeksi (palkitaan 50 tammaa indeksien mukaisessa paremmuusjärjestyksessä). Tamman ei tarvitse olla jalostusarvosteltu.

  • Juoksijasuunnan tamma, joka on saanut hyvät rakennepisteet jalostusarvostelusta (palkitaan 20 tammaa)

  • Ratsusuunnan tamma, joka on saanut hyvät rakennepisteet jalostusarvostelusta (palkitaan 10 tammaa) tai

  • R-suunnan tamma, joka on kerännyt paljon SRL:n rankingpisteitä 2- ja 3-tason ratsastus- tai valjakkoajokilpailuista (palkitaan 10 tammaa). Tätä tamman omistajan pitää hakea itse (linkki Hippoksen lomakkeeseen).

  • Työhevossuunnan tamma, joka on saanut hyvät rakennepisteet jalostusarvostelusta (palkitaan 6 tammaa).

  • Pienhevossuunnan tamma, joka on saanut hyvät rakennepisteet jalostusarvostelusta (palkitaan 6 tammaa).

Suomenhevosilla palkkion määrä on jalostussuunnasta riippumatta 800 euroa. Nuo palkittavien määrät lienee suhteutettu kyseisten jalostussuuntien kokoihin, onhan suomenhevosista edelleen merkittävä osuus ravureita.


Mitä eroa on tammapalkkiolla ja kasvattajapalkinnolla?


Kasvattajarahoja taas joutuu odottamaan hieman kauemmin, koska tämä summa perustuu kasvatin raveista juoksemaan palkintosummaan tai ratsun tapauksessa sen 2- ja 3-tasolta keräämiin rankingpisteisiin (ratsastus.fi).


Kasvattajapalkinnot maksetaan vuosittain edellisvuoden saavutusten perusteella. Ravihevosilla systeemiä on porrastettu nuoria lahjakkuuksia suosivaksi, sillä

  • 3-4-vuotiailla hevosilla kasvattajapalkkion suuruus on 15 %

  • 5v: 13 %

  • 6-11v: 10 %

  • 12-15v: 5 %

Jos summa jää alle 150 euron, ei sitä makseta lainkaan. Kuninkuusravien ylimääräinen kasvattajapalkinto on 15 %. (lähde: Hippos.fi)


Kasvattajarahat nousevat keskusteluun erityisesti varsojen myyntihinnoista keskustellessa, mutta eihän niidenkään saamisesta ole mitään varmuutta. Pikemminkin niitä kannattaisi minusta ajatella kivana lisänä ja kannustimena, ei osamaksuna.


Olin positiivisesti yllättynyt huomatessani että myös suomenhevosratsujen kasvattajille maksetaan sittenkin kasvattajarahaa. Aiemmin olen ollut siinä uskossa ettei ratsun kasvattajalle olisi varsan myyntihinnan lisäksi luvassa mitään "bonuksia".


Suomenratsujen kasvattajapalkintojärjestelmä on sidottu SRL:n rankingpisteisiin 2- ja 3-tasoilta, eli arkikielellä alue- ja kansallisen tason kilpailuista.


Työhevosille ei ole juurikaan organisoitua kilpailutoimintaa työmestaruuksien lisäksi (Kaavin vetokisat ja Eurajoen kyntökilpailut lupaavasti nekin paikkansa vakiinnuttaneita tapahtumia, mutta vailla Hippoksen tai muun vastaavan tahon suojelusta?) ja P-suunnan hevonen taas voi kilpailla missä lajissa vaan, olkoonkin että valtaosa niistä taitaa olla ratsuja.


Ymmärrettävästi tammapalkkion perusteitakin voi olla vaikea sitoa oikein mihinkään muuhun kuin jalostusarvostelun pisteytykseen, ja rakenne on arvosteltavista seikoista kaiketi selkeimmin perinnöllinen.


Jälkeläispalkkiot ovat vielä oma lukunsa


Tottahan toki hevosen lopullinen laatu ja jalostusarvo näkyy sen jälkeläisissä, sitä ennen voidaan tehdä vain arvioita. Jotta hevonen olisi näihin arvonimiin oikeutettu, etsitään jälkeläisistä sekä laatua että määrää.


Lue lisää jälkeläispalkkioista ja palkintosummista (hippos.fi)


Nämä säännöt ovat vähän vanhempia, toistaiseksi en tiedä suunnitellaanko niihin jotain muutoksia.


Alkuperäisrotutuki maatiaisten kasvatuksesta


Suomenhevosiin liittyvistä tuista puhuttaessa täytyy vielä mainita tietysti Alkuperäisrotutuki, mutta sen saamisen torppaa käsittääkseni aika usein se että kyseessä pitää olla maatila ja sopimukseen pitää sitoutua useaksi vuodeksi. Summat eivät tässäkään tapauksessa ole merkittävän isoja, joten voi olla että hakematta jää jo siksi.


En muista nähneeni myöskään tilastoja siitä, kuinka yleistä tuen hakeminen tai saanti on, linkkaathan vaikka kommenttikenttään lisätietoa tästä jos sinulla sitä on.


Kuva Viivi Honkimaa

Entäs varsaraha?


Takaisin tuotavaksi on ehdotettu myös varsarahaa, jota ilmeisesti maksettiin vielä 90-luvulla(?) jokaisesta syntyneestä suomenhevosvarsasta. Kansanedustaja Leena Meri otti asian esille ihan eduskunnassa syksyllä 2020, jään mielenkiinnolla seuraamaan johtaako tämä jonkinlaisiin toimenpiteisiin.


Ajatusta vastustavien kauhuskenaariot liittyvät siihen että sitten kasvatellaan mitä hyvänsä vääräsääriä latojen taakse seisoskelemaan, mutta minun on vaikea uskoa että tällaista "varsatehtailua" todellisuudessa esiintyisi laajalti, varsarahalla tai ilman, tai ainakin silloin liikuttaisiin enemmän eläinsuojelupuolen säädösten ja lakien maailmassa. Varsarahaideassa olisi minunkin näkemykseni mukaan kyse positiivisesta signaalista niille, jotka hoitavat asiansa ja eläimensä kuten kuuluu.


Tammapalkkiouudistus kuulostaa lupaavalta, hiukan nurisen kuitenkin


Monimuotoisuuskysymykset


Ymmärrän hyvin jalostusorganisaation tahdon sitoa palkitsemisjärjestelmä jollain tapaa hevosten laatuun. Urheilusaavutukset ovat kyllä jotensakin selkeä tapa mitata, vertailla ja valita palkittavat, kun resurssit ovat rajalliset ja valintoja on tehtävä. Jalostustavoitehan on käyttöhevonen, ei pihankoriste tai ulkonäköjalostus.


Mutta samaan aikaan vähän huolestuttaa se tiukan jalostusvalinnan tie. Parhaat BLUP-indeksit kun taitavat olla jo nyt sellaisilla hevosilla, jotka ovat keskenään aika läheistä sukua. Ei varmasti ansaitsematonta kunniaa, mutta toisessa vaakakupissa painaa tämä huoli sukujen liiallisesta kapeutumisesta.


Jos monimuotoisuustoimiin haluttaisiin ohjata jotain lisäporkkanaa kannustamalla, suht koht tasapuolisena mittarina voisi toimia esimerkiksi Hippoksen oman tuoreen Heila-järjestelmän tietoihin perustuva sukusiitosaste ja/tai sukukatoaste.


Esim. niin, että tammapalkkioon lisätään bonus tai muu porkkana, kun yhdistelmän sukusiitosaste on alle 5 % määrätyn kokoisesta datasta (vaikka 5 sukupolvea) laskettuna tai sukukatoaste on vaikka 0,95-1.


Nämäkin valinnat määräytyvät astutuspäätöstä tehdessä. Nuorten hevosten sukujen vertailu tai kasvattajien syyllistäminen aikuisten hevosten kapeista suvuista ei oikein tunnu tehokkaalta keinolta, paitsi ehkä korkeintaan muiden kasvattajien neuvonnan tueksi.


Kun kannuste sidottaisiin tällä avoin lukuihin, ei tarvitsisi ottaa yksittäisiin paritusvalintoihin kantaa, sitä kun tuntuu moni suorastaan kammoksuvan (määrääminen, suositus ja neuvonta nyt kuitenkin ovat eri asioita...). Mutta lisäbonus näiden "geenipoolivarsojen" kasvattajille maksettavaan tammapalkkioon voisi jo antaa sen viestin, että sukujen säilyminen on muiden jalostusvalinnassa harkittavien seikkojen ohella sekin tärkeää ja arvostettavaa.


Just a thought. Ideaa saa vapaasti jalostaa eteenpäin.


Selkein konkreettinen sääntömuutos joka tämän asian eteen on Hippoksen päässä viime aikoina tehty, on mielestäni ollut orikohtaisen tammamäärän laskeminen astutuskautta kohden. Se kuulostaa kieltämättä tehokkaalta toimenpiteeltä nimenomaan monimuotoisuutta ja säilytystä ajatellen, kun tammoja ohjataan näin jakautumaan tasaisemmin eri oreille.


Lisäksi kierron nopeutuminen ja nuorien orien suosimisen nouseva trendi palvelee osaltaan myös näitä tavoitteita. Kuluneena astutuskautena vain yksi ori kuitenkin sai yli sata tammaa, eli 120 tai satakaan eivät kuulosta vielä liian tiukoilta rajauksilta.


Kaikki samalla viivalla?


Toinen seikka mikä hypähtää silmään tuosta Hippoksen tiedotteesta, on lämminveriravureiden suurempi palkkiosumma. Se on 1000 euroa (vrt. sh:t ja pv-ratsut 800 €, ponit vain 400 €). Tätä eroa perustellaan sillä, että "lämminverisillä on yleisesti ottaen korkeammat astutus- ja varsamaksut".


Onhan se varmaan totta, mutta minulle tästä välittyvä viesti on valitettavasti lähinnä että

  • muidenkin rotuisten orien pitäjien kannattaisi nyt siis nostaa maksujaan?

  • lämminveriravureiden kasvatus olisi Suomessa tärkeämpää kuin muiden?

Summaa tärkeämpi on viesti, jonka linjaveto lähettää. Mieluiten asettaisin hevoset ja hevosihmiset lähtökohtaisesti samalle viivalle, eli tässä rahanjaossa nostaisin ponien summaa ja laskisin lämpöisten palkkiot samalle tasolle muiden kanssa.


Kotimainen laadukas kasvatus on ainakin puheissa tärkeää aivan kaikilla sektoreilla. Eurot eivät toki ole ainoa arvostuksen mittari, mutta yksi merkittävä sellainen.


Mainittakoon vielä, että jos halutaan näin selkeästi suosia jotain ryhmää rahanjaossa, loogisin ja perustelluin valinta olisi kyllä mielestäni tämä ainoa kotimainen alkuperäisrotu.

Lammin Tila

0400-738827

info (at) lammintila.com

© 2016 Lammin Tila

Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now