google.com, pub-7463296435306292, DIRECT, f08c47fec0942fa0
 

Olisiko Varsahuutokauppa hyvä myyntikanava suomenhevosvarsalle?

En ole itse koskaan ostanut varsaa huutokaupasta, mutta olen ollut työni puolesta järjestämässä useampaa huutokauppatapahtumaa ja katsonut sitä tähän mennessä kerran myös myyjän näkökulmasta.


Kyseessä on siis jo perinteiseksi muodostunut syyskuulla järjestettävä Starinita Oy:n Varsahuutokauppa, jossa myydään 1-vuotiaita suomenhevos- ja lämminveriravurivarsoja.


Muutamana vuonna on järjestetty myös 2- ja 3-vuotiaiden suomenhevosten huutokauppa Kuninkuusravien yhteydessä, mutta niistä minulla ei ole kokemusta muuten kuin katsojana.

Huutokauppaluettelon kanteen on usein nostettu menestyneitä huutokauppavarsoja. Juulin täysveli Aapo Milleri pääsi kanteen 2011.
Huutokauppaluettelon kanteen on usein nostettu menestyneitä huutokauppavarsoja. Juulin täysveli Aapo Milleri pääsi kanteen 2011.

Sadasta varsasta vain kourallinen suomenhevosia


Viime vuosina varsoja on ollut myytävänä kaikkiaan satakunta. Rajoittava tekijä on karsinoiden määrä, koska jokaiselle hevoselle pitää olla osoittaa oma "tukikohta" ja lepopaikka pitkän huutokauppapäivän ajaksi.


Starinitan huutokaupassa suomenhevosten osuus myytävistä varsoista on ollut valitettavan usein tosi vähäinen. Syrjimisestä ei ole kyse, koska varsat otetaan myyntiin ilmoittautumisjärjestyksessä. Syystä tai toisesta suomenhevosväki ei kai vain ole oikein ottanut tapahtumaa omakseen. Se on hieman sääli, koska mielestäni huutokaupassa on monia hyviä ominaisuuksia, vaikka ei tämäkään kaupantekotapa tietysti kaikille sovi.


Etupäässä myynnissä on ravisukuisia hevosia, mutta periaatteessa suomenhevosten osalta mikään ei estäisi ilmoittamasta myös muiden jalostussuuntien hevosia mukaan.


Toki ostajakunta on näillä kaikilla hevosryhmillä erilainen, joten varsoja olisi hyvä olla kussakin kategoriassa useampi jotta paikalle saataisiin myös ostajia.


Miten ostaja valitsee katsottavia varsoja? Esimerkki


Harvalla on aikaa tai mielenkiintoa tutkia luupilla aivan jokaista myytävänä olevaa varsaa, joten taktiikkana on useimmiten valita kourallinen mielenkiintoisia varsoja etukäteen katsottavaksi paikan päällä. Tietysti vielä tallialueella kulkiessaan voi vastaan tulla hevonen, joka ei paperilla vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, mutta livenä juuri oikealta.


Ostamista harkitseva tekee usein esikarsintaa ja valitsee tarkemmin katsottavat varsat luettelosta suvun perusteella. Uskon että samantyyppistä selailua, tutkimusta ja valintaa tehdään myös silloin, kun myynti-ilmoituksia selataan vaikka netistä.


Tietysti jokaisella on omat preferenssinsä ja kokemus tuo varmuutta myös varsojen ostamiseen, mutta minusta tyypillisin prosessin kuvaus mitä esimerkiksi asiakkailleen hevosta etsiviltä ammattivalmentajilta kuulee, on tämä:

  • Luettelosta tutkitaan isäorit ja valitaan "jatkoon" kiinnostavien orien varsat.

  • Seuraavaksi tutustutaan tarkemmin näiden varsojen emälinjojen tuotoksiin, jotka löytyvät luettelosta. Mitä enemmän hyviä voittosummia, ennätyksiä ja suur- sekä ikäluokkakilpailusaavutuksia lähisukupolvista löytyy, sitä kiinnostavampi on tyypillisesti myös myytävä varsa.

  • Suku on varsan kohdalla se tärkein, lisäksi osa antaa eri painotuksin arvoa tietyille tutuille hyviksi tiedetyille kasvattajille, pihattokasvatukselle yms. tiedoille mitä varsasta on saatavilla.

  • Huutokaupan verkkosivuille lisätään myös kuvia ja videoita varsoista. Erityisesti laadukkaat raviliikkeet näyttävät videot lisäävät mielenkiintoa.

  • Etukäteistietojen perusteella hän valitsee huutokauppapäivälle kourallisen varsoja, joita käy katsomassa lähempää arvioidakseen vielä hevosen olemusta, rakennetta ja liikkeitä paikan päällä.

  • Huutokauppapaikalla hän pääsee lukemaan varsasta myös terveystarkastuksen raportin ja katsomaan röntgenkuvat. Eli ostotarkastus on hevoselle tehty jo valmiiksi.

Kyse on riskinhallinnasta, todennäköisyyksistä ja laskelmoinnista - mutta myös tunteesta, hevosmiestaidosta ja unelmista. Mieleisestä varsasta jää "hyvä tunne", sillä on "hyvä silmä", "urheilijan olemus" tai se on "kokonaisuutena miellyttävä" - miten kukakin haluaa tuota tunnetta kuvailla.


Valttina avoimuus


Täydellistä hevosta ei ole olemassakaan, mutta ostajalla on mahdollisuus sekä tietysti oikeus päättää itse minkä verran ja millaisia riskejä hän on valmis ottamaan.


Siksi on mielestäni parasta tarjota ostajalle aivan kaikki sillä hetkellä saatavissa oleva tieto, silläkin uhalla että osa tiedoista voi vaikuttaa ostohalukkuuteen myös negatiivisesti.


Tätä avoimuuden periaatetta (joskus liikaakin inhorealistisuutta ;)) noudatan mieluusti ihan kaikissa kauppatilanteissa, oli huutokauppaa tai ei. Toki kotioloissa jätän ostotarkastuksen ja rtg-kuvaamisen tarpeen harkinnan ostajalle. Hän saa halutessaan tutkituttaa varsaa vapaasti valitsemallaan eläinlääkärillä tai klinikalla ja haluamassaan laajuudessa omalla kustannuksellaan. Ostotarkastus ei ole pakollinen, mutta suhtaudun positiivisesti asiaan ja ajattelen että se on molempien osapuolten etu.


Huutokaupassa ns. vakuutustarkastus on pakollinen kaikille varsoille. Röntgenkuvaus ei ole pakollinen mutta suositeltava. Käytännössä lähes kaikista varsoista onkin myös kuvat nähtävillä.


Edustavat valokuvat, videot ja ylipäätään hyväkäytöksinen, siistikuntoinen varsa ovat kasvattajankin mainoksia huutokaupassa. Huisi Hehku rakennekuvassa 1-vuotiaana.
Edustavat valokuvat, videot ja ylipäätään hyväkäytöksinen, siistikuntoinen varsa ovat kasvattajankin mainoksia huutokaupassa. Huisi Hehku rakennekuvassa 1-vuotiaana.

Mutta entäs se "tavallisemman sukuinen" varsa?


Kun kerran suvulla ja varsinkin emälinjalla on niin iso merkitys, kannattaako yhtään tavallisemman sukuista varsaa edes viedä tarjolle vai onko vain huippusuvulla mitään toivoa päästä kauppoihin?


No, kysehän on myyjänkin kannalta riskien ja mahdollisuuksien punnitsemisesta. Huutokauppaan vieminen ei ole ilmaista, se vaatii valmistautumista ja vaivannäköä. Toisaalta on mahdollista, että panostus kannattaa ja varsa löytää huutokaupassa Sen Oikean Omistajan joka ei olisi muuten tullut vastaan. Onnellakin on osuutensa.


Mitäänhän en tietenkään voi varmaksi ennustaa, ja jos huutokaupassa aikoo saada hintaa nousemaan, pitää joko löytää vähintään kaksi kiinnostunutta ostajaehdokasta tai myyjän täytyy huutaa itse varsaa "sisään".


Paikalla on aina myös edullisempien hintaluokkien hevosten etsijöitä, ja hyvin hoidettu, siivokäytöksinen, ok-rakenteinen ja -liikkeinen varsa voi hyvinkin tehdä kauppansa kun myyjän sisäänhuutoraja ja ostajan budjetti kohtaavat.


Myös huutokaupassa yleinen hintataso noudattelee jotakuinkin samaa todellisuutta kuin muualla - harva kasvattaja saa (valitettavasti) varsan myymällä voittoa tai edes omiaan pois,


Myös osallistumiselle tulee hintaa lopputuloksesta riippumatta: Eläinlääkärintarkastus röntgenkuvineen, kuljetukset, mahdollinen palkaton vapaa päivätöistä arkipäivänä (huutokauppa on yleensä perjantai-iltana ja paikalla pitää olla jo päivällä), mahdolliset video- ja valokuvaajille maksettavat palkkiot sekä tietysti huutokaupan osallistumismaksut kerryttävät jo kulupuolta sen verran, ettei aivan tosi halvan hintaluokan varsaa ole oikein järkeä lähteäkään myymään Ypäjälle.


Lähtöhinta on kuitenkin sentään 1000 € + alv, joten ainakaan sen alle ei ole kenenkään mahdollista tarjota. Eikä minkään hevosen pitäisi sen halvempi ollakaan, oli kaupantekotapa mikä hyvänsä.


Vaikka on mahdollista ettei kukaan tarjoa mitään, on joskus käynyt niinkin, että myyjä on saanut varsasta paremman hinnan kuin odotti.


Ostajaa ei voi valita - hyvässä tai pahassa


Eivätköhän kaikki urheiluhevosia kasvattavat toivo että varsalle löytyisi se kuuluisa tavoitteellinen ja esilletuova koti. Jos haluaa itse tarkasti haarukoida ja päästä valitsemaan kenelle varsansa myy, huutokauppa ei ole oikea paikka.


Toisaalta omien havaintojeni mukaan huutokaupassa on paikalla keskimääräistä enemmän hevosammattilaisia asiakkaineen sekä nimenomaan urheilukäyttöön hevosta etsiviä pidemmän linjan amatöörejä. Heille hevosen osto on harvoin aivan hetken mielijohde ja useimmille hestä myisi hevosen ihan mielellään muissakin olosuhteissa.


Toisaalta sellainen vaikkapa ensimmäistä omaa hevosta etsivä tavoitteellinen ja osaava, mutta vielä verkostoitumaton ostaja voi onnistua saamaan huutokaupasta hevosen jota ei muuten löytäisi tai saisi ostettua.


Todennäköisyys sille, että hevonen päätyisi aivan huonoihin oloihin ja rääkätyksi tai kiertolaiseksi, lienee lopulta aika pieni. Tai jos huono tuuri osuu kohdalle, se mahdollisuus on periaatteessa olemassa ihan jokaisessa hevoskaupassa. Kaikkia muuttujia kun ei voi etukäteen ennustaa.


Verkostoitumista ja löydönmetsästäjiä


Huutokauppa on paitsi myyntitapahtuma, myös verkostoitumis- ja markkinointipaikka. Hevosalallakin suhteet ja verkostot näyttelevät aika isoa roolia, joten käynti huutokaupassa ei todennäköisesti mene täysin hukkaan vaikkei lopputulos juuri sillä kertaa olisikaan toivomusten mukainen.


Toivoa antaa myös se tosiasia, että ostajan näkökulmasta huutokauppaan liittyy myös se pieni mutta tärkeä viehätys ajatuksesta löytää tähti jota muut ovat ylenkatsoneet. Näistä "löydöistä" on vuosien varrella kirjoitettu monen palstan verran juttuja lehtiin. Ensimmäisinä mieleen tulevat vaikka sellaiset lämpöiset kuin Bosses Lily ja Graceful Swamp.


Kasvattajatkin ovat saaneet näistä varsoista omiaan pois jälkikäteen kasvattajarahoina, vaikka myyntihinta oli kummankin esimerkin kohdalla suorastaan maltillinen, veroineen ja kuluineenkin muutaman tuhannen luokkaa. Taas päästään siihen, miten tärkeää on että varsa päätyy juuri oikeaan kotiin, ja monen asian pitää vielä huutokaupan jälkeen onnistua jotta hyvästäkään varsasta tulee menestyjä.


Lue myös: Huippulöytöjä huutokaupasta (hevoshuutokaupat.fi)


Eli vaikka suunnitelma olisikin olemassa jo ennen huutokauppapäivää, aivan laput silmillä ei ostajankaan kannata kulkea. Vastaan voi tulla Se Oikea Hevonen jostain ihan muualta kuin osasi odottaa. Hevosen ja oikean omistajan pitää vain kohdata toisensa.


Oma kokemus huutokaupasta myyjänä


Olemme kasvatuskimppamme kanssa olleet kerran varsahuutokaupassa mukana myyjinä. Tuolloin lopputulos oli sisäänhuuto eikä huutokaupan jälkeenkään kauppoja syntynyt kyselyistä huolimatta, mutta kuten todettua, tässäkin on mukana monta muuttujaa ja tähänkin lopputulokseen täytyy varautua.


Iloisia olimme varsamme saamasta huomiosta. Sitä kävi päivän aikana katsomassa monta nimivalmentajaa ja isoa hevosenomistajaa. Arvoitukseksi jäi, mitä päätelmiä he varsaa katsoessaan tekivät vai päätyivätkö muista kuin hevoseen liittyvistä syistä muihin ratkaisuihin. Kyllähän sitä joku lopulta kehässä huusikin. ;)


Kehässä huudatus oli jo nousemassa kelpo lukemiin, mutta se viimeinen korotus jäi vastahuutajalta tekemättä. Hehkun tulokseksi jäi sisäänhuuto 5500€ vasarahinnalla. Olihan tämä tavallisten palkansaajien lompakolla mitattuna vähän kallis kokeilu, mutta kuten todettua, niihinkin on varauduttava.


Päivä oli hyvin jännittävä, ja totta kai stressitasoja nosti myös huutokaupan nopeatempoisuus, pikaisten päätösten tarve ja epätietoisuus - kuka on vastahuutaja vai onko heitä useampi, mihin asti hän aikoo huutaa ja mitä hänen päässään liikkuu... Tällaiselle varmistelijaluonteelle kerta kaikkiaan epämukava olotila, mikä tekee niistä minuuteista pitkiä. :D


Tietysti harmitti kun suunnitelma myynnistä ei toteutunut, mutta ei tuosta jäänyt lopulta pahaa makua, voisin ajatella myyväni huutokaupassa toistekin kokemusta rikkaampana. Tässä välillä tilanteet ovat vain olleet varsojen kanssa joko sellaisia että varsa on myyty jo aiemmin tai se on sairastellut sen verran ettei olla haluttu sitä ilmoittaa.